Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Se on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tieän mä tiaisen synnyn, tieän linnuksi tiaisen, kyyn viherän käärmeheksi, kiiskisen ve'en kalaksi. Rauan tieän raukeaksi, mustan mullan muikeaksi, varin veen on vaikeaksi, tulen polttaman pahaksi. "Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista.
Mutta sitten hän rauhoittui, ei viitsinyt enää, oli vakuutettu siitä, että oli voittanut ja kiusansa kostanut ... uuvuttikin vähän ... hän siirtyi vähän syrjään, pudisti mullan selästään ja paneutui pehmoiselle mättäälle märehtimään.
Parin päivän kuluttua tulee sade, joka juoksettaa mullan pois mädänneiden ruumiiden päältä mutta mitä se tekee? Reippaat ja iloiset haudankaivajat eivät sitä ajattele. He tekevät työnsä nopeasti ja laulavat työtä tehdessään kaikenlaisia iloisia ja epäiltäviä lauluja, ja joskus tanssivat he piirissä haudan ympäri.
Kun he olivat joutuneet lähelle siltaa, juoksi siististi puettu, noin kahdeksanvuotias poika heitä vastaan, kaappasi kourallisen multaa ja heitti sen vanhuksen sokeita silmiä vasten. Tyttö parkaisi ja vanhus pyyhki vapisevin käsin mullan kasvoiltaan. Poika juoksi ilkeästi nauraen kaupunkiin, jonne katosi erääseen taloon. Kuka tuo poika on? kysyttiin miehissä kentällä. Simo Hurtta, kuului vastaus.
Eihän se salli savinen pelto koreata kyntäjätä. Kyllä tätä ei minulla tule asiaksi asti tehdyksi. Siksi vain, että saatan sanoa, että olen sitä minäkin tehnyt, sanoi rovasti ja lopetti kuokintansa. Mutta katseli kauan aikaa, miten musta palo rupesi muuttumaan aivan mullan näköiseksi. Mustat kannot mulloksen keskelle vain jäivät itsepintaisina tököttämään.
KAPTEENI. Te olkaa eunukki, mä mykkä oon; Jos kieli juoruu, silmä soetkoon! VIOLA. No, kiitos vaan. Nyt näytä mulle tietä. Kolmas kohtaus. Huone Olivian talossa. HERRA TOPIAS. Mitä hittoja se sisareni tytär ajattelee, kun noin panee veljensä kuoleman sydämmelleen? Mure tuopi mullan karvan, se on vissi, se.
Niin suuri, tyyni siell' on hiljaisuus ja elon aate kaikuu korkealta: Työn rantamilla kasvaa rauhan kuus ja hyve nousee murheen mullan alta. Mut sulle, veikkoseni murheikas, ma neuvon seuraa sekä ilta-unta! Sa erämaata kannat povessas ja yötä, talvea ja talven lunta. METS
Sitten vanhus palasi takaisin orjien kanssa, mutta nuorukainen ei ollut heidän seurassaan. He lapioivat mullan jälleen paikoilleen, tasoittivat maan ja palasivat laivaan. Pian laiva katosi taas näkyvistä. Kuningas Agib laskeutui nyt alas puusta ja astui sille paikalle, missä orjat olivat maata kaivaneet. Hän poisti mullan luukulta ja avasi sen.
Ne kaksi kuuluneet on yhtehen niin kauan kuin on soinut lemmen sota tai riita käynyt ritar-kalpojen, niit' ilman tyhjä ois maailma, jota en kärsi, siedä, niinkuin siedä en... Ei, ei! En suutukaan, vaan kiitän Sua, kun muistutit Sa mullan lasta mua. Tuon tempun mulle jos ois tehnyt toinen ei, sit' ei tohtinut ois kukaan muu!
"Et kuule, emo, minua, jos ma silmillä siherrän eli kulmilla kujerran, päälaella lausuelen!" Emo hauasta havasi, alta mullan muistuttavi: "Jäihän multa Musti koira käyäksesi metsämaille. Ota koirasi keralle, mene tuonne metsämaille, ylös korpehen kohoa metsän tyttöjen tyköhön, sinipiikojen pihalle, havulinnan liepehille, evähiä etsimähän, antia anelemahan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät