United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
AUFIDIUS. Sit' en nyt voi auttaa, Jos keinollani rammaks hankkeitamme En tehdä tahdo. Minuakin kohtaan Hän röyhkemp' on, kuin ensi syleilyksest' Olisin varronnut; mut horjumaton Hän luonteeltaan on; anteeks suoda täytyy Mit' ei voi auttaa!
Nyt Oppaani: »Mit' ylös katsot, poika?» Ma hälle: »Soihtua nään kolme siellä, joist' eteläinen taivas kaikki palaa.» Hän mulle: »Painuneet on tähdet kirkkaat nuo neljä, näkemäsi aamun suussa, nää kolme nousseet ovat niiden sijaan.» Sordello haastajan nyt luokseen veti ja sanoi: »Katso, siin' on vainoojamme!» Samalla sitä sormellaan hän näytti.
Käy! tee sä, niitä ymmärsit jo aikaa, mit' ei varmaan vaikeampi lie tehdä kuin ol' ymmärtää, jos vain sa tahdot. Nouse! Nousin, Jumalalle ma huusin: 'Minä tahdon, jos Sa tahdot mun tahtovan! Te siinä samassa ratsulta laskeudutte, lapsen tuoden minulle käärittynä viittaanne. Oon unhoittanut, mitä teille silloin ma sanoin, mitä mulle te.
AUMERLE. En tiedä, rouva; onkin mulle yhtä, Olenko niistä yksi, vaiko en. YORK. Mut niin sä kevään karehessa toimi, Ett' eivät ennen kukintaa sua poimi. Mit' Oxfordissa? Siellä turnataanko? AUMERLE. Niin luulen. YORK. Sinne halaat, minä luulen. AUMERLE. Jos taivas siit' ei estä, sinne aion. YORK. Mikä sinetti se povestasi riippuu? Sa kalpenetko? Tänne kirjoitus! AUMERLE. Vain joutavaa.
Mua tähän sotaan Vaan vaatii Ranskan päällekarkaus, Eik' apu, min saa kuningas ja muut, Joill', arvaan, suurt' on syytä vastustukseen. EDMUND. Jalosti lausuttu! REGAN. Haa, lörpötystä! GONERIL. Kaikk' yksin voimin vihollista vastaan! Ei yksityisiin perheriitoihin Tass' ole paikka. ALBANIAN HERTTUA. Sota-urhoinemme Siis päättäkäämme, mit' on tehtävä. EDMUND. Ma hetken päästä telttahanne saavun.
Pane päähäs valhekutria miljoonittain, Ja jalkas alle korkoja kyynärittäin, Sä siksi jäät, mit' ootkin vain! FAUST. Siis ihmishengen aarteet kaikki suotta Kasaillut oon niin turhaan, tunnen vain! Vaikk' onkisin niiss' sata vuotta, Ei uutta voimaa vuoda sielustain. En hiuksen vertaa noussut ylemmäksi, Tuot' ääretönt' en hiukkaa likemmäksi.
Ann' olla katti karvoinensa, Että tulee tuntemahan, Mit' on pantu Paltamossa, Koottu kuorien sisähän, Taherrettu taikinahan". Isäntä ihasteleepi, Lie'en vierehen lipuupi, Pani kissan paistumahan, Katin karvat kärtymähän. Sitte kuin kuori päälle kuivi, Taikina tuli somaksi, Katin päälle kankiaksi, Ulos uunista nykäisi, Paneepi säkin sisähän.
Nyt Oppaani: »Mit' ylös katsot, poika?» Ma hälle: »Soihtua nään kolme siellä, joist' eteläinen taivas kaikki palaa.» Hän mulle: »Painuneet on tähdet kirkkaat nuo neljä, näkemäsi aamun suussa, nää kolme nousseet ovat niiden sijaan.» Sordello haastajan nyt luokseen veti ja sanoi: »Katso, siin' on vainoojamme!» Samalla sitä sormellaan hän näytti.
Ja sehän oikeet' on elämää, Miss' aate aattehen synnyttää Ja alati taistellaan: Ja mitäs siitä, jos uhrataan Tää elo, jos vaan kuollessaan On varmana voitostaan. Jos kerran elää ja kuolla saa Ja työtä tehdä ja rakastaa Ja vielä on isäinmaa: Mit' oisi onnea suurempaa Maan lapsen halvan saavuttaa! Oi Suomi, Synnyinmaa!
NATHAN. Ei silti tämä Konrad isänne ollut. Ristiritar' oli hän niinkuin tekin; oli naimaton. RISTIRITARI. Oh sekö ! NATHAN. Miten? RISTIRITARI. Sekö estäis häntä isäni olemasta? NATHAN. Pilaa vain! RISTIRITARI. Ja teill' on kovin ahdas aatos tässä! Mit' oiskaan siinä! Lehtolastakaan, äpärää, ei voi siltään halveksia. Vaan sukujohtoni jo jättäkäämme niin omastanne pääsette te myös.