Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kun taukos lintuin laulu, Mit' tuossa kuuntelin, Sain rillit nenälleni Ja kirjan tempasin. Mä lu'in taisteluista Entisten veljesten, Kuin Ruotsin, Suomen poika Kuol' toisen vierehen. Kuin heitä yhteen liitti Yks' toivon tuulahdus, Ja kuollessakin valtas Viel' yksi kaipaus. Miss' auhtot Suomen veri Ja hanget purppuroi, Sen vihki Ruotsin henki Ja Ruotsin torvi soi.
Yks kaikki mitä aikoo jumalat, Kun viini kasvaa, laumat poikivat, Kun lapseni ja vaimot rauhan saa Ja viikunapuu varjon tarjoaa. 1:NEN SOTILAS. Kaikk' yhtä pitkää on kuin leveää. 2:NEN SOTILAS. Vait, tomppeli, kuningas tulee! Seis! BAALAK ja EGLON. EGLON. Isäni, kuningas! BAALAK. Kuulen, poikani. EGLON. Sin' olet alla päin ja mietit vaan. BAALAK. On syytä. EGLON. Mit' auttaa synkkyys?
Mit' tunsin, ilmoittaa vaan saatan sulle: Surunsa, itkuns' ol' kuin tulta mulle; Sadasti riemull' oisin suudellunna, Jos kaino tyttö oisi juljennunna.
CORNWALLIN HERTTUA. Min kirjeen äsken Ranskasta te saitte? REGAN. Vastatkaa suoraan; tunnemme jo kaikki. CORNWALLIN HERTTUA. Mit' yhteyttä teill' on konnain kanssa. Jotk' äsken astuneet on valtakuntaan? REGAN. Kuningas-hupsun mihin lähetitte? Hä? GLOSTER. Luuloon perustuvan kirjeen sain ma Mieheltä, jok' ei vihollinen ole, Vaan puolueeton. CORNWALLIN HERTTUA. Juonta! REGAN. Valhetta!
VARRIUS. Mit' ilmoitan, on varmaa: joka hetki Antoniota Roomaan varrotaan. Pitemmällekin ennättänyt oisi Egyptin jätettyään. POMPEJUS. Mieluump' oisi Turhempi tieto. Menas, enpä luullut Tuon lemmenahman pukeuvan rautaan Näin turhan kinan vuoksi. Soturina Hän suurempi on noita kahta. Nouskoon Siis meissä uskallus, kun melullamme Tuon kylläymättömänkin riistää voimme Egyptin lesken syleilystä.
Palmupuistot, loistokukat, Teitä kaukaa tervehdin; Kaukokansat, onneanne Usein, usein haaveksin. Rientoinne myös rikka'utta Muistelen mä kaihoten; Veren, tunteen vilkka'utta Voimakasta ihailen. Kaukokansat eteläiset! Innostua voitte te! Vapauden valtakirjan Verellänne ostatte! Kaukokansat eteläiset! Tulta teill' on lempenne, Vauhtia on riennoissanne Mutta mit' on maassamme?
Ma näen, mit' asehenne tähtää, Mut, sit' en muuttaa voi, sen tunnustan: On heikko voimani, ja kaikki nurin. Mut jos vain voisin, kautta sen, ken loi mun, Ma teidät tempaisin ja taivuttaisin Kuninkaan ehdottoman tahdon alle. Mut kun en voi, niin teille ilmoitan, Ett' olen puolueeton. Hyvästi; Jos ette kenties tahdo tulla linnaan Ja siellä tätä yötä levähtää.
Kun ääneen itkin, tuli mies, jok' oli, Mun kurjimmassa tilassani nähden, Paennut inhaa seuraani; mut nyt, Kun kuuli, ken se näin oli kärsinyt, Hän kaulahani vankat kätens' iski Ja huus ikäänkuin taivaan halkaistakseen; Isääni heittäysi, ja tarun kertoi Surkeimman, mit' on kuultu, Learista Ja itsestänsä. Tuota kun hän kertoi, Kovaksi tuska paisui; katkeemallaan Ol' elon jänteet.
Nyt rannat, rinteet vihannoi, ja laulaa linnut, oksill' leijuin; nyt tuoksuu kielot Girvan-vuon, miss' suviöin käy kisat keijuin. Suuss' illan Casslis-puron luo vien rantain rauhaan immen kainon ja sieluun kätken katsehet, nuo silmäniskut Meerin ainon. Ken kysyy kultaa, kunniaa, vain hurjaa huolta saa hän kantaa. Mut omaksein kun Meerin sain, mit' enää onni voiskaan antaa!
Ohjailemaan noin sydämen tunteita, jotk' omin ehdoin ois aivan toiseen suuntaan pyrkineet? Nyt, Daja, jotain tärkeätä ootte ilmaissut mulle kuitenkin, mill' olla voi seurauksia, mi mua hämmentää, mist' oitis tiedä ei, mit' tulee tehdä. Siks aikaa suokaa! Siksi menkää! Tästä hän palaa jälleen. Meidät yllättää hän voisi. Menkää! DAJA. Surman oma oisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät