Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Tällä kertaa pelastivat minut Lucius Licinius jonka veli Marcus kaatui Rooman ja minun puolestani ja uskollinen mauri, joka vain ihmeen kautta pelastui mustan, raivoisan Tejan käsistä. "Kun tämä oli paiskannut hänet ulos suuresta portista, barbaari ei ehtinyt tappaa palvelijaa joutuakseen pikemmin isännän kimppuun riensi Syphax takaportille.
Nämä sijoitettiin osittain kaupungin asukkaiden luo ja yleisiin rakennuksiin, osittain telttoihin kaupungin ulkopuolelle. "Kun olet virkistynyt tämän päivän väsymyksestä, Belisarius, pyydän sinua ja Antoninaa sekä etevimpiä päälliköitäsi luokseni illalliselle", sanoi Cethegus lähtiessään. Muutaman tunnin kuluttua Marcus Licinius, Piso ja Balbus tulivat noutamaan kutsuttuja.
Hän ei enää jaksanut jatkaa, ja viimeiset sanat tulivat tuskin kuuluvana kuiskauksena: "Vanno minulle se, Marcus!..." Vinitius sulki hänet vapisevin käsivarsin syliinsä ja vastasi: "Kautta sinun pyhän pääsi! vannon!..." Kuun kalpeassa valossa saattoi nähdä kuinka Lygian kasvot kirkastuivat. Vielä kerran hän nosti huulilleen hänen kätensä ja kuiskasi: "Olenhan sinun vaimosi!..."
Mua siunaa voitokkaalla kädelläsi, Jonk' onnest' iloitsevat Rooman parhaat. TITUS. Oi, hyvä Rooma, tämän lievikkeen Sydämmen iloks säästit vanhukselle! Lavinia, elä iäkkäämmäks isää, Hyveides mainett' ikuisesti lisää! MARCUS. Eläköön kauan Titus, veli rakas! Triumphis Roomalle on ilonäky. TITUS. Suur' kiitos, tribuuni ja jalo veljyt!
Nyt on Vapahtaja tänä hetkenä antanut minun pysyä tajuissani, jotta voisimme sanoa toisillemme jäähyväiset. Minä menen hänen luokseen, Marcus, mutta minä rakastan sinua ja olen aina rakastava sinua." Vinitius kokosi voimansa, tukahutti tuskansa ja koetti puhua niin levollisesti kuin suinkin: "Ei, armaani! Et sinä kuole! Apostoli käski minun uskoa ja lupasi rukoilla puolestasi.
No, menkää, kaikki huolell' urkkikaa, Hakekaa tarkkaan kaikki sotalaivat; On keisar' ehkä hänet laivaan vienyt; Mene ja mangu sitten oikeutta! MARCUS. Oi, Publius, eikö surullista nähdä Jaloa setääs häiriössä noin? PUBLIUS. Siks onkin meidän pyhä tehtävämme Hänt' öin ja päivin tarkkaan vaalia Ja lempeästi oikkujansa noutaa. Siks kunnes aika hellän avun tuo. MARCUS. Ei, tuohon suruun apua ei ole.
Samassa astui oviverhon takaa esiin ilmoittaja, »nomenclator», sanomaan, että nuori Marcus Vinitius, joka vasta oli palannut Vähästä Aasiasta, pyysi saada häntä tavata. Petronius käski viedä vieraan tepidariumiin, jonne häntä itseään juuri piti kannettaman.
Nähtävästi hänkin jo oli saanut tiedon Lygian katoamisesta ja riensi kuulemaan uutisia Actelta, arvellen, että hänen oli helpompi kuin Auluksen päästä Acten puheille. Kun hän näki Vinitiuksen, käänsi hän häneen kauniit, kalpeat kasvonsa ja virkkoi: "Marcus, suokoon sinulle Jumala anteeksi sen vääryyden, minkä olet tehnyt meille ja Lygialle."
Hän ehdotti, että se olisi tuotu Portukseen, Rooman satamaan, piirittävän sotajoukon avuksi. Maan puolelta kuningas piiritti Roomaa ja sen laajoja valleja sekä Marcus Aureliuksen ja prefektin rakennuttamia muureja sadallaviidelläkymmenellätuhannella miehellä, Rooman muureissa oli siihen aikaan viisitoista pääporttia sekä sitäpaitsi joitakuita pienempiä.
LUCIUS. Mut haudatkaamme hänet niinkuin tulee: Suo hälle sija veljiensä viereen. TITUS. Pois, petturit! Ei tähän kammioon! Viissataa vuott' on tämä hauta ollut; Sen uljaaks uudistin; se arvopaikka On urhojen ja Rooman uskottujen, Ei kurjan, kapinassa kaatuneen. Haudatkaa mihin mieli, vaan ei tähän. MARCUS. Veli, armoton sa olet.
Päivän Sana
Muut Etsivät