Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mutta tosiaan...! oletko kuullut, että Pohjois-Egyptissä hiljan todella on nähty Fenix, jommoisia ei löydetä kuin kerran viidessäsadassa vuodessa?" "Petronius, Petronius! Puhukaamme Fenixistä toisen kerran." "Mistä minä sitten sinulle puhuisin, hyvä Marcus! Tunnen Aulus Plautiuksen.
Välistä tuntui hänestä siltä kuin Vinitius olisi laulanut jotakin ihmeellistä laulua, joka valui hänen korviinsa, pani veret liikkeelle ja samalla sai sydämen sykkimään pelosta ja oudosta ilosta... Hänestä tuntui siltä kuin Marcus olisi koskettanut jotakin, jota hänessä kyllä ennenkin oli ollut, mutta jota hän ei ollut ymmärtänyt miksikään.
"Cethegus", kertoi Marcus, "kohortti isaurilaisia on telttojensa alle hautautunut." Mutta prefekti kysyi kärsimättömänä pudistaen kypäräänsä: "Miten on Aetiuksen tornin edustalla olevien vallihautojen veden laita? Eikö maanjäristys ole sitä vähentänyt?" "On kyllä. Vesi on kadonnut. Hauta on aivan kuiva. "Kuule noita tuskanhuutoja. Ne ovat isaurilaisia.
MARCUS. Mutta tämähän tulee aivan niinkuin tilattuna viemään perille anomuskirjasi. Anna hänen jättää kyyhkyset keisarille sinun puolestasi. TITUS. Sano minulle, voitko sinä jättää anomuskirjan keisarille oikein säädyllisesti? TALONPOIKA. En, totisesti, en ole koskaan eläissäni ollut säätymies.
Silloin ratsasti nuorukainen täydessä asepuvussa esille forum'ille. Hänen nimensä oli Marcus Curtius. Kaikki katselivat, kaikki kuuntelivat häntä, kun hän huusi: "Säilyttääkö kaupunki jalompia aarteita kuin aseita ja urhoollista rakkautta? No, ne minä uhraan maanalaisille jumalille!"
Siks sanottakoon, että Rooman kirkko, sekoitus kahden hallituksen, lokaan on langennut ja kumpaisetkin tahraa.» »Oi kelpo Marcus», lausuin, »haastat hyvin, ja nyt ma huomaan, miksi pelto-osuus pojilta Levin kerran kiellettihin. Mut ken on Gerhard, jonka kerrot jääneen näytteeksi aikain entisten ja nuhteeks tään vuosisadan häijyn, hurjistuneen?»
Nähdessään kuuluisan Poppaean, joka Kristuksen tunnustajien silmissä oli itse rikos ja pahuus ruumiillistetussa muodossa, tuli Lygia ajatelleeksi, että tuon näköisiä mahtavat olla enkelit ja muut taivaalliset olennot. Hän ei voinut riistää silmiään hänestä, ja välittömänä huudahduksena pääsi häneltä kysymys: "Oi Marcus, onko se mahdollista?" Viini oli huumannut Marcuksen.
Tahdotteko, Niin heti tapahtuva on se teko. AEMILIUS. Ei, tule alas kunnon roomalainen, Kädestä tuoden meidän keisaria, Lucius-keisaria; koko kansa, Sen tiedän, siihen antaa suostuntansa. MARCUS. Terveeksi, Lucius, Rooman keisari! LUCIUS. Suur' kiitos teille! Hallita niin soisin, Ett' onnen rikot ehjäks tehdä voisin. Mut, ystävät, nyt hetken loma vain: Minulle luonto määrää raskaan toimen.
AARON. Kiroja horna kuiskatkoon nyt korvaan Ja kieltän' auttakohon purkamaan Pakoovan sydämmeni vihan mujut! LUCIUS. Pois, verikoira, jumalaton peto! Setääni auttakaa; pois hänet viekää! SATURNINUS. Yht' enempääkö taivaall' auringoita? LUCIUS. Miks itseäsi auringoksi sanot? MARCUS. Seis, Rooman keisari, ja sinä, lanko! Sovussa riitanne on ratkaistava.
Vihdoin tarttui hän tytön ranteeseen, kuten kerran ennenkin Auluksen talossa, ja vetäen häntä luokseen, kuiskasi värisevin huulin: "Minä rakastan sinua, Callina, sinä jumalaiseni!" "Marcus, päästä minut!" huusi Lygia. Mutta Marcus jatkoi, ja hänen katseensa oli kummallisen verhottu: "Jumalattareni!... Rakasta minua!"
Päivän Sana
Muut Etsivät