Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Pomponia otti kirjeen ja luki: »Marcus Vinitius tervehtii Aulus Plautiusta. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut Caesarin käskystä. Alistukaa siihen, niinkuin minä ja Petroniuskin alistumme.» Seurasi pitkä äänettömyys. Petronius oli ollut kodissaan.
"Marcus Licinius, sinä miehität linnoituksen, joka hallitsee täältä Kapitoliumin kukkulalle vievää tietä, ja minun taloni. "Loput palkkasotureista kokoontuivat aivan minun ympärilleni." "Mitä aiot, päällikkö", kysyi Lucius Licinius ennen lähtöään. "Hyökätä barbaarien kimppuun ja tuhota heidät."
Veriset kätenne nyt tuokaa kaikki Sun kättäs, Marcus Brutus, puistan ensin; Sun kätees sitten, Cajus Cassius, tartun; Ja, Decius Brutus, sun; ja sun, Metellus; Sun, Cinna; uljas Casca, sun; ja viimeks En viimeks ystävänä sun, Trebonius. Ah, jalot herrat! Mitä sanoisinkaan Nimeni teist' on nyt niin halpa, että Kahdesta häijyst' olen jompikumpi: Joko imartelija tai pelkuri.
Ja kun sen olet keisarille vienyt, Koputa oveeni ja vastaus tuo. TALONPOIKA. Jumalan haltuun, herra; sen ma teen. TITUS. No, Marcus, lähtekäämme. Tule, Publius! Neljäs kohtaus. Keisarinlinnan edusta. SATURNINUS. Mit' arvelette tästä herjauksesta? Näin onko koskaan Rooman keisaria Ivailtu, kiusattu ja uhmailtu, Siks' että tasan jakaa oikeutta?
Petronius piti hänestä, tunsipa miltei hellyyttä häntä kohtaan, sillä Marcus oli kaunis ja nuortean voimakas, tiesi sitäpaitsi aina nautinnoissaankin noudattaa taiteellista kohtuutta, ja siihen pani Petronius erittäin suurta arvoa. "Terve sinulle, Petronius!" huudahti nuori mies, joustavin askelin astuessaan tepidariumiin.
Katso, nyt voit käydä heitä tervehtimässä niin usein kuin tahdot." "Kuinka niin, Marcus?" "Sanon: »nyt», mutta tarkoitan, että sitten kun olet vaimoni, saatat vaaratta käydä heidän luonaan.
Katselen näiden puitten tyyneyttä ja minusta tuntuu siltä kuin oma mieleni olisi yhtä tyyni. Vasta nyt ymmärrän, että on onnea, josta ihmiset eivät ole tietäneet mitään. Vasta nyt ymmärrän, minkätähden sinä ja Pomponia Graecina olette niin toistenne kaltaiset... Niin!... Kristus sen tekee..." Silloin Lygia painoi kasvonsa hänen olkapäätään vastaan ja virkkoi: "Marcus, rakkaani..."
Maine kertoo Nepaani Muciuksen urhotöistä; Hän haudattava veljeinsä on viereen. QVINTUS & MARTIUS. On pakosta, tai meistä saa hän seuraa. TITUS. Pakosta? Kuka konna sanoi sen? QVINTUS. Se, joka siitä vastaa, vaikk' ei tässä. TITUS. Mua uhmatenko hänet hautaatte? MARCUS. Ei, jalo Titus; sua pyydämme, Ett' anteeks hälle suot ja hautaat hänet.
"Caesar ja Cethegus", vastasi Marcus. Silloin ovet aukenivat. Sisäpuolella näkyi kaksinkertainen rivi roomalaisia legioonalaisia ja isaurilaisia palkkasotureita. Viime mainitut olivat silmiin saakka puetut rautaan ja aseina heillä oli kaksoiskirveet. Lucius Licinius seisoi roomalaisten etunenässä paljas miekka kädessä. Isaurilaisten päällikkönä oli heidän ruhtinaansa Sandil.
"Sotatribuneilleni, kuolemaa halveksiville nuorukaisille olen antanut seuraavan käskyn siltä varalta, että sinä saapuisit Rooman edustalle ilman minua." Hän ojensi Prokopiukselle papyruskäärön. Tämä luki: "Lucius ja Marcus Liciniukselle Cethegus, Rooman prefekti. "Olen joutunut bysanttilaisten hirmuvallan uhriksi. "Kostakaa minun puolestani. Kutsukaa gootit takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät