United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos suvaitsette, herra, niin survon tuon karkean konnan muurisaveksi ja tuhrin sillä makin seinät. Vai säästit harmaan partani, sinä västäräkki! CORNWALLIN HERTTUA. Suus kiinni, mies! Hävytön, tiedä, kelle arvo tulee. KENTIN KREIVI. Sen tiedän, mutta harmilla on etuus. CORNWALLIN HERTTUA. Mist' olet harmissas? KENTIN KREIVI. Ett' orja moinen, Mi kunniast' ei pidä, pitää miekkaa.
"'Hänen tykönänsä on paljon anteeksi-antamusta', sanoi emäntä ja vanhuudesta vapisevalla, lempeällä äänellään alkoi hän veisata virren värssyä, joka alkaa säkeillä: 'jos David tavoitt' armon sult', jos Manassea säästit', ja silloin kimmelsi kirkas anteeksi-annon kyynel hänen silmässään.
Jollei Lygia saa jäädä tänne, repäisen terveellä kädelläni siteet haavoittuneen käsivarteni ympäriltä enkä huoli ruuasta enkä juomasta, vaan tulkoon kuolemani sinun ja veljiesi syyksi. Miksi sinä minua säästit, mikset käskenyt tappaa minua?" Kiihko ja mielenliikutus tekivät hänet aivan kalpeaksi.
"Tuo vaan", ajatteli Iisakki, "mutta ei oikein sattunut paikalleen, kun minulle virren säästit. Samapa se." "Tule sisään!" huudahti Iisakki jyrisevällä äänellä sitte.
Mua siunaa voitokkaalla kädelläsi, Jonk' onnest' iloitsevat Rooman parhaat. TITUS. Oi, hyvä Rooma, tämän lievikkeen Sydämmen iloks säästit vanhukselle! Lavinia, elä iäkkäämmäks isää, Hyveides mainett' ikuisesti lisää! MARCUS. Eläköön kauan Titus, veli rakas! Triumphis Roomalle on ilonäky. TITUS. Suur' kiitos, tribuuni ja jalo veljyt!
Ja se on jo sen kauhian lopun merkki, sillä ei vaimon viisaus sinulle hempeitä puhu, eikä ihania ennusta, oi sinä Beliaalin poika, ettäs kurittavan vitsan, sen tietoviisaan vaimon, vasta niin vanhalle iällesi säästit!
Vaan syynä, etten sulle lähettää mä käteisiäni voi kaikkia, on nuori ristiritari, min tunnet. Mun täytyy päältä summa melkoinen hänelle maksaa. SALADIN. Ristiritari? Et rahoillasi toki tukene myös vihamiehiäni pahimpia? NATHAN. Siit' ainoasta puhun, jonka hengen sä säästit... SALADIN. Ah, mua mistä muistutat! Tuon nuorukaisen oonko kokonaan ma unhoittanut? Tunnetko sä hänet? Miss' on hän?
Hän riensi tytön luo ja lausui, tytön hänelle kättä tarjotessa: »Hyvä, että siikasille heitit kultasoljen, koska kallehimman aartehesi sulhollesi säästit: mulle annoit oman sydänkultas.» Esirippu suljettiin nyt. »Erittäin hauska kuvaelma!» huudahtivat katselijat.
Niist' ilo saaos, syntymämailles saapuos onnekkaasti, kun näin minun henkeni ensin säästit, valkeutt' auringon soit katsoa vielä." Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Vanhus, kiusaamatt' ole nyt mua! Itse jo mielin Hektorin luovuttaa, näet viestin Zeult' emo mulle 561 toi, tytär aavojen äijän tuon, elon antaja armas.