Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
IV. Kokoelmasta Runoja: Z. Topeliukselle Poëta laureatus Laulajan rukous Erakon unelma........... 237 Etsijän palaus 1......... 242 " " 2 & 3 " " 4 " " 5 " " 6 " " 7 " " 8 & 9 " " 10 Satukuningas Kantelettaren synty Salamain keskellä Muistanpa ajan, jolloin lasna muinoin Miksi nään sun niinkuin ennen Sun omaks tahdon Kaksi ihannetta Ma lepään rannalla ruohistossa Pakanallinen uni
Jo menivät vaimoväetkin levolle, Omituisen värisevästi kuului vielä miesten suusta: "Kanss' lasten ja myös perheen, Lepään rauhass'; sill' murheen Kyll' Herra pitää meist'." Mutta ei miehet vielä juuri maata menneet. Mehevää viisasta puhetta herui vielä tuokion aikaa Sunkreinin huulilta; leikkipuheita lasketteli Saksmanni, vakavia muistutuksia teki isäntä, väliin myöntäen, väliin eväten.
ANNA: Niin, minä ajattelin ... jos hän kuulee, että hänen äitinsä ei olekaan siveä ja jalosukuinen rouva Ingeborg Jägerhorn, vaan langennut, onneton Anna Lepaa, jonka sydämen tuskaa nunnanpuku turhaan verhoaa... MAUNU TAVAST: Lepaan kirkas aateliskilpi keltaruskeine leijonineen on kyllin vankka kestääkseen nuoruutesi erehdyksen. Me seisomme nyt jälleen Suomen kesä-yön hämärässä. ANNA: Niin.
Ah, sinun rinnallas lemmessä lepään, kukkasi, ruohosi poveeni tunkevat. Vilvoitat hehkuvan rintani janon, aamuinen tuuli! Satakieli kutsuu laakson sumuista. Ma tulen! Ma tulen! Minne, ah, minne? Ylös, ylös on matka! Pilvet painuvat alaspäin, pilvet taipuvat lempeni puoleen Puoleeni, luokseni! Sylissänne ylöspäin! Rakkauden sylissä! Ylöspäin rinnallesi, Kaikkeus-isämme!
Teki silloin suuren surmansynnin hengen mies valovoittohinen: näki Anna, Lepaan neiti, hänet, kauan impeä katsoi hän; unohtuivat uskon riidat hältä, vala kirkolle vannomansa, tunsi, kuinka virtas sydämeensä veri voimakas Tavastein. Nauratti hän naisen nuoren.
En tule varsin likellekään: täällä kauvempana istun täällä näin... Katselen sinua ja lepään ja unohdan koko maailman ... jätän mielestäni pois kaikki... Matlena, uskotko että Ville nyt paranee, kun saa rohtoja? Ja uskotko että Silja tulee iloiseksi?... Eikö se pikku Maijukin ole kipeä?
Tulee väsyneen työmiehen raukea sunnuntai. En välitä enää mistään. Ei siis ole mikään muuttunut. Riutuva päivä paistaa iltaisia pihoja pitkin, ilottoman sunnuntain sanomattoman ikävä ehtoo, kuva eletystä ja vielä elettävästä. Lepään aittani yläsillalla ja luen lehteä. Varpuset narskuttavat katon harjalla.
Tuo tuumi sankari tuokion, kaks, hänen silmänsä siirtyi Khimairaan: »Ma Hornan jään hovirunoilijaks, teen terveeksi sieluni sairaan, elon entisen toivot ja muistotkin epään, Khimairan kun lempeän vierellä lepään!» Kakskymmentä vuotta jo ollut on Khimairan kahleissa Bellerophon, hän tuskin tuntevi itseään, ei muista entistä elämätään.
Sekö nuorelta voimat veisi, jos vähän valvoo iltasilla ja hiukkaista varhaimmin nousee vuoteeltaan aamulla. Sitten äiti, kun minä tulen sinun iällesi ja minulla on yhtä reipas tyttö kuin sinulla nyt, silloin minä vuorostani lepään ja annan tyttäreni työtä tehdä. Jumala sinua siunatkoon, lapseni, ja palkitkoon monin kerroin rakkautesi meitä kohtaan.
Ens epäilyni haihduttain nää sanat hymyili lyhvet mulle hän; mut uusi pahemmin jo mun vietti verkkohonsa. Siks lausuin: »Lepään kummastuksestani jo suuresta, mut nyt ma ihmettelen, mua kuinka keveät nää aineet kantaa.» Hän huoahtaen hurskahasti silmät mua kohden suuntas äidin kaltaisena, mi lapsukaistaan hourivaista katsoo.
Päivän Sana
Muut Etsivät