Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Sallinet, että häiritsen sinua? Näin tulen tuikkivan lampustasi yöhön sankeaan. Olet tervetullut, kun et kauan viivy. Myöskin minulle voi olla hyvä hetkinen huoahtaa. Näytät vanhalta ja rasittuneelta. Milloin lienet viimeksi levähtänyt? Lepään silloin, kun puhun muiden ihmisten kanssa. Mutta yksin ollen minun ajatukseni ei lepää milloinkaan. Sinä olet paljon yksin? Minä olen aina yksin.
Siihen vanha sankari nyt kyynelsilmin Vastas noilla lausehilla: "Keisarinna, tällä päällä talvisella Henkeä en taida ostaa Ainoaksi hetkiseksi Pietarille, Taitaisinko, tuossa ois hän Edessänne, lausuis: jalo tyttäreni, Sun on valta, mä jo lepään, Pietari ei Venäjätä rakastanut Ole enemmin kuin säkään, Hänen voimansa oil rakkautensa."
BALTHASAR. Ei, herrani. ROMEO. Vai ei. No, mene joutuin Ja hevosia hanki; tulen heti. Tänä yönä luonas lepään. Vaan keinot? Mietitään! Oi, turma, pian Sa toivottoman ajatuksiin löydät!
Niin, ajattelin minä syrjässä seisoessani: tuskin oli Maunu Tavast noin korkea kerran Lepaan kartanolle astuessaan.. ANNA: Sinä olet hoitanut sen! Sillä tiedä, Maunu Tavast, minä olen seurannut kaukaa sinun toimiasi täällä Suomen erämaissa ja minä olen hämmästynyt. Mitä kaikkea sinä olet saanut aikaan täällä! Ja sinä sanot, että sinä olet huonosti hoitanut ne lahjat, jotka sait Jumalalta?
Minä en voi rukoilla, isä. Minun kieleni sammaltaa ja minun järkeni on kadottanut kyvyn ajatella. MAUNU TAVAST: Etkö ole pyhimyksiä huutanut avuksesi? ANNA: Isä! Hän on tehnyt kaiken jumalanpalveluksen minulle mahdottomaksi. Sinä et ole minua vielä unohtanut? MAUNU TAVAST: En minä koskaan unohda sinua, kesäisen yöni morsian Lepaan lempeässä, valkeassa hämärässä.
Hän katseli minua kauan aikaa levollisella tyytyväisyydellä, mitään puhumatta, ja sitten hän sanoi, ojentaen kättänsä minulle: "Elsa, sinä olet valvonut kauan aikaa täällä. Sinä näytät väsyneeltä; mene lepäämään." "Minä lepään parhaiten, kun katselen sinua", minä vastasin, "ja näen, että olet parempi."
Kuulat lumpsahtivat milloin veteen, milloin litkahtivat vuoren kylkeen, mutta minä makasin turvassa onkalon pohjalla ajatellen psalmistan sanoja: »Päivällä suojaa Hän minua oikealla kädellään ja yöllä lepään minä Hänen siipiensä varjossa.» Kasakat näkivät turhan turhaksi, nousivat jälleen hevosilleen ja katosivat näkyvistäni.
"Oli aika," lisäsi hän hetken ääneti oltuaan, "jolloin mieluimmin toivoin tulla haudatuksi erään kirkon luokse ylhäällä Nordlandissa; nyt sitävastoin luulen olevan yhden tekevää missä lepään, ja ehkäpä täällä alhaalla saattaa levätä yhtä levollisesti kuin muualla". Näin sanoen puristi hän kättäni ja käski minun noutamaan vaimoni hänen luokseen.
Ja hän saapui Hämeen maille, kuuli, synnyinmaa miten kumahteli alla orhin kavioiden, näki Hämeen harjuilta väljät veet, ja hän tunsi, kuinka pihka tuoksui Suomen suurilla kankahilla, ja hän päätyi Lepaan kartanohon, siellä vieraili viikon, kaks.
Saapuu aatteet, saapuu kaihot huolen, Kaukaa, vienoiset, ja hiljaa rusovuollen Purtta liidättäin; Airoin lepään, viihdän venhon juoksun, Liekuttelun tunnen, tunnen kukkain tuoksun, Joista unta näin. Tiesi, liekö oikeinkaan, ett' tälleen Nostan airoja ja käännän katseen jälleen Kohti rantamaa! Tiesi, liekö maiden menetettyin Rannat tuolla, minne katse kiis ja vettyin Tähtää usvain taa!
Päivän Sana
Muut Etsivät