United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
MEFISTOFELES. Tosissa lausu vainen näin, Sun jätän aivan mielelläin! Kah, eihän paljo hukkaamista Oo tuommoisesta toverista, Kun ain' oot tuittupää ja tuima Ja aina tiuskit mulle, huima! Mun yhtenään on puuha karvas Ja jospa herran nenäst' arvais, Mitä mielinee hän kulloinkin! FAUST. Jop' osuit oivaan nuottihin! Kai pitäis kiittääkin, kun mieltäni pahoitat?
Ah! ilkku-peliks' kaikki vaihtuu; Vain niinkö hengen jano haihtuu, Ett' unta vaan ol' perkele Ja koira hiipi pihalle! FAUST. Sisähän, ken kolkuttaa! Ken taas mun rauhan' esti? MEFISTOFELES. Mä vaan! FAUST. Sisään! MEFISTOFELES. Se lausu kolmannesti! FAUST. Sisään siis! MEFISTOFELES. Kiitos! Näin oot mieliks' mulle!
Niin, kas nyt on minulla hyvä merkki: Säkki ja kirves! Tehdä työtä ja koota, se on parahinta, ja silloin pysyy ihminen iloisena, terveenä ja onnellisena. Jumala siunatkoon sinua! ja lausu vaan hyvin usein itseksesi: säkki ja kirves!
Sitten hän pani vasaran pois ja sanoi: "Täntapaista työtä en mielelläni tee, mutta tämä on kuitenkin luullakseni onnistunut. Jokainen alttarin taakse kätkeytynyt temppelin palvelija saattaa nyt sammuttaa ja sytyttää tulet, viisaimmankaan voimatta huomata petosta. Meneppäs nyt suuren salin ovelle ja lausu sanottavasi".
sua kohtaan samaa tunsin niin, ett' outoon se tunne henkilöön vain harvoin syttyy; ja siks nää portaat nyt on lyhyet mulle. Mut lausu, anteeks anna ystävänä, jos liika rohkeus multa ohjat ottaa, ja ystävyksin nyt me haastelkaamme: Kuink' olla saattoi sijaa ahneudelle sun sielussas, min oma huoles oli niin täyteen luonut viisautta syvää?»
Viereisen haudan kannen alta haamu nyt nousi, näkyi leukaan saakka; luulen, hän että polvin oli ponnistaunut. Mua katsein kiersi hän kuin kerallani ois toisen nähdä tahtonut. Mut turhaks sen toivon huomaten, hän itki, virkkoi: »Jos tähän synkkään vankilaan sa saavut vuoks sielun ylevyyden, lausu, missä on poikani? Miks ei sun seurassasi?»
TUIRO. Sukevastipa sanelet, Kitka, niinkuin sutkit miestä, Vihollista. POURU tulee tuoden esille AIRUTTA. POURU. Astu, astu! Ystävänä jos lähestyt, Rohkea voit olla, mutta Jos paha sisässä sulla On, niin kuolekin pelosta. KULLERVO. Ken se? POURU. On Kalervon airut. KULLERVO. Olet kalpea; surua Povessasi kannat, lausu! AIRUT. Lopeta sotasi turha.
RUTHWEN. Mutta mitä sinä tarkoitat? Sinä kauhistutat minua. Minua myöskin, Knox! En tunne muiden syitä, mutta minä taistelen kirkon puolesta. RUTHWEN. Sano meille siis ajatukses, Knox, se meitä peloittaa. KNOX. En omia ajatuksiani lausu, vaan raamatun ajatukset jumalattomista kuninkaista ja heidän taloistansa.
"Minä soisin, että hänelle olisi tullut vähän ankarampi rangaistus", vastasi vaimo; "ja se olisikin tullut, te saatte luottaa siihen, jos vaan olisin voinut iskeä kynteni johonkin muuhun. Avaa tämä pankko, vanha Joe, ja sano, mitä maksat siitä. Lausu suoraan ajatuksesi. Minä en huoli, vaikka olen ensimäinen, enkä pelkää heitä, vaikka he näkevätkin.
KILPI. No niin ... sä tarkoitat, Ett' yhtä ystävää sä haluat, Esmerkiks jonkunmoista nuorta naista, Iloista, riemullista neitokaista, Sen... AINA. Yhtä ystävää! ... en ensinkään Mä tiedä se mik' on, en nähnytkään Viel' ole semmoista mä ollenkaan. KILPI. No virka, lausu, sano miettees mulle. AINA. No, täytyyhän se vihdoin virkkaa sulle. Nyt pamahtaa... Jos pakoon pääsis' vaan! Kuudes kohaus.