United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun kostosodan Syyriata vastaan Syy ankarin nyt vaatii alkamaan; Vaan ennen ryhtymistä taisteluun On hyvä kuulla, onko menestys Vai onnettomuus odotettavissa; Jos onnettomuus, tiettyyn turmaansa Ei riennä kansa eikä kuningas. Kun Jahven neuvot sinulle on selvät Niin punnitse ja lausu vakaasti, Jos miekka saapi alkaa toimintansa Vai levätäkö täytyy huotrassansa?
OBADJA. Me saimme määrän paljon jalomman, Kun Jahve meidät kansaksensa otti. ISEBEL. Ja millainen on, lausu, määrä tuo? OBADJA. Yöss' aikain taivaan tulta vaalia, Totella Jahven pyhää tahtoa, Vihata seuraa Herran pilkkaajain Ja saastaisuutta epäjumalain. ISEBEL. Sa ystäväksi Mika Jemlanpojan Todistat itses oivallisesti; Sun puhees on kuin hänen suustansa.
Mutta tyhjäntoimittajalle, joka tuhlaa aikansa teki hän sen miten "hupaisella" tavalla tahansa ja oli hänellä miten paljoa todistuksia hyvänsä emme lausu ystävällistä tervehdystä, vaan sanomme: "Me emme sinua kaipaa; olisit pysynyt siellä, missä olit; sinusta ei meillä ole hyötyä. Todistuksesiko? Niin, ne ovat vanhoja; niiden ulkonäkö herättää kunnioitusta, ne ovat kellastuneita, tomuisia.
Rientäkääkin tunturille! Metsän ja petojen mahti Joukolassa on kumottu. Nuorison lumosi Väinö Lauluillansa. Kiitos sille! Nyt ne kulkevat saloilla, Väinö Ainonsa keralla, Kansa saattona jälissä. NUORI JOUKO. Valhettelet, orja! SINIKKA. Sitten Voit ollakin uskomatta. NUORI JOUKO. Jos tosia lausut, lausu, Loitolla ovatko, luulet? SINIKKA. Ei loitolla. Nuolen matka, Ei enempi Joukolasta.
BENHADAD. Mun kauttani näin haastaa Benhadad: Kun kuolemasta päästit sieluni Ja siten julkisesti todistit, Ett' olet ansainnut sa maineesi, Niin lausu, kuinka tulee hyvyyttäs Mun palkita ja minkä korvauksen Minulta vaadit rauhan hinnaksi? AHAB. Miss' on nyt veljen' Benhadad? BENHADAD. Hän on Lähellä aivan. Hänen seuranaan On joukkojas.
sua kohtaan samaa tunsin niin, ett' outoon se tunne henkilöön vain harvoin syttyy; ja siks nää portaat nyt on lyhyet mulle. Mut lausu, anteeks anna ystävänä, jos liika rohkeus multa ohjat ottaa, ja ystävyksin nyt me haastelkaamme: Kuink' olla saattoi sijaa ahneudelle sun sielussas, min oma huoles oli niin täyteen luonut viisautta syvää?»
»Oi, sa mi vihaas eläimellisesti osoitat häneen, jota syöt», ma virkoin, »miks teet sen: lausu! Lupaan sulle, että jos jostakin sa syyllä syytät häntä, ja kerrot syntinsä ja keitä ootte, sen sulle korvaan ylämaailmassa, ellei mun kuivunut lie kieli silloin.» Kolmasneljättä laulu Nyt suunsa nosti julmast' atriastaan tuo syypää, kuivaten sen suortuvihin pään saman, jonka niskaa purrut oli.
Nyt tiedän, ken oot heimojasi. Jos haluttaa, käy talossain! Täss' ikkuna, tuoss' ovi on, Ja savutorv' on tarjonasi, MEFISTOFELES. No, suoraan sanoen, oon hieman neuvoton: Mua sulkee pieni este oveltasi, On kynnyksellä kommervenki... FAUST. Vai pentagrammi huolettaa? Vaan lausu mulle, hornan henki, Kuink' osuit tänne, tuo jos salpajaa? Kuink' aimo henkes joutui pulmaan? MEFISTOFELES. Tähystä itse!
Se on Hän, jonka sormi johtaa Elon vaiheita, kaikkea maailmaa. Oi, Hänetkö onnessamme Siis voisimme unhoittaa? Taas terve, terve, impyeni hellä! Taas luokseniko sinut sinut! sain? Tää tottako on? Lausu, armahain! Et lausu, vastaat riemukyynelellä! Ah, ymmärrän! Tuon tiedänhän niin hyvin: Kun sydän ompi onnen-autuain, Niin kyynele ja katse lausuu vain Sen tunteen, jok' on sointuisin ja syvin.
Liikaa ei hän sitä vastaan lausu, sanoessa kirjallisuutta "ihmishengen käsikirjoitukseksi", samoin kuin Tuomas Kampanella kutsuu maailmaa "Jumalan käsikirjoitukseksi" . Tämmöiset verrannolliset määritykset ovat kuitenki myöskin ulkopuoleisia, ja valaisevat sangen vähän asian sisällistä ymmärrystä. Nämät sanat löytyvät Mundtin mainitussa historiassa, osoitetulla sivulla.