Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Oi pääsky, lintu pienoinen, sä riemurinta kaunoinen! Jo taasen riensit Pohjolaan, jo taasen löysit meidän maan. Oi, tuttu mulle vanhastaan! Sun ääntäs taas mä kuulla saan; noh, terve, terve tultuas, ystäväni armias! Sä kaunokieli, kultasuu! oi, kuinka laulus luonnistuu, kun lennät ilmass' liehuten ja riemuvirttä veisaten. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan sä riennät?
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: »Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!» Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Jo ijäisyyden tääll' oon istunut Ja huokauksiani lukenut. Ma kuolemaa jo itkusilmin pyysin, Ett' kahleesta mun kirvottaisi, että Mull' unijuoman tuskissani soisi; Vaan sydän vielä tykyttää. Sun laulus On aistit uupuneet taas virkistänyt. ANNA, kertoo ensimmäisen värsyn loppusanat. Taas synkeät varjot sa haihtuvan näät, Taas aurinko armas on muuttava säät; Ah, kaunis on lehtosen kaiku.
Sun laulus kuulen aamuin, Sit' illoin kuuntelen, Vaan kirkas ain' on äänes Ja sointus suloinen. Sun aittas on niin köyhä Ja ahdas asuntos, Tok' aina lauleskellen Silmäilet kotohos. Et kylvä, etkä niitä, Et korjaa latoihin, Et huomispäivää tiedä Ja tyydyt kuitenkin.
Sua lakkaamatta täällä, Kun kuluessa vuoden kahdeksan Te sotaretkillänne harhailitte, Mä kaipauksell' apealla muistin. PAULI. Mut muistelinpa vähän minä sua; Suo anteiks'; harvoin, harvoin muistelin, Kun tästä kaukana me retkeilimme. Mut nyt, kun taasen sinut näin, Mä silloin lempeni myös näin, Ja nyt, sun laulus kuultuani tässä, Kuin kevään tulva paisui tunteeni, Ja visseyteen kiirehtiä päätin.
Sun kukoistukses kuorestaan viel' aamuun aukeaa; viel' lempemme saa nousemaan sun toivos, riemus loistossaan, ja korkeamman kaiun saa sun laulus, synnyinmaa. V
HANNU. Niin, ehkä uskot, että taivuttais nyt punanahat laulus simasuinen kuin tyttölapset serenaadis muinen! FL
Mut kartanolla ulkon' on riemu julkinen: siell' istuu kansan kesken mies vanha laulellen, ja korkealle laulu se kaikuu pilvihin... Kentiesi tuossa oisi iloksi suurtenkin. Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, ja nuorukainen vanhust' esillen taluttaa: "Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, kevättä laula mieliin, iloa rintahan!"
Satakieli, sekin täällä Onneaan on kaihoisempi; Pitkään nyyhkii sävelsoinnut, Ja on laulu lempi, lempi! Ma kukkaa lemmin, mut kukkaa en tunne; Se tuskaa tuo. Ma katson kukkakupuhunne, Pyrin sydämen luo. Soi kukkain tuoksuhun laulus hieno, Satakieli, sun. Pyrin sydämen luo, mi on kaunis ja vieno, Niin kaunis kuin mun.
Ja Suomen kansa havahtuin Nuo laulut kummat kuuli, Ja sydän sykki innostuin, Jonk' kuolleheks jo luuli. Nyt ikivanhat nietokset Jo sulas laulun valta: Käy esiin hengen aartehet Taas talvipeiton alta. Ja kansa, tuntein itsensä, Nyt hehkuu taisteloihin; Mut kiitoksensa, lempensä Se kiintää laulajoihin. Se parhaimpainsa parvehen Sun nimes aina sulkee, Ja laulus, laulu sydämen, Sydämiin aina kulkee.
Päivän Sana
Muut Etsivät