Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Aamulla heti kun silmäni auki sain oli ajatukset Marissa. Ja ensimmäiseksi ajattelin, että eihän tuo pukuani pahaksune, eihän tuo tuntunut sillä lailla puhuvankaan. Ja lähdin Harjulaan päin kävelemään, sillä oli niinkuin olisi köydellä vedetty sinne. Pajasärkälle kun tulin, näin Marin istuvan pellon pientareella kivellä, selin minuun, hiljakseen lauluja hyräillen.
Mut kilahtavan kullan sun kouraasi rentona lyön. Vain yksi, yksi ainut nyt tulkoon, lukekoon. Se yksi, jonka kutsun, se minä itse oon. Luen rampaa runoani, puujaloin kyykkivää. Sen tuleen heitän. Silloin se laulaa, visertää. Erehdytte. En ole koskaan teille lauluja laitellut. Joskus kylläkin pilkat lienen vasten kasvoja viskannut. Etäällä teistä mun sydämeni vilunsa, helteensä tuntenee.
Me osasimme kaikenlaisia lauluja laulaa, hyviä ja kauniitakin, mutta niitäpä emme paljon muualla laulaneet kuin yksin kulkiessamme ja herrastaloissa. Mutta rivoja ja ruokottomia, niitä laulettiin kylissä ja kartanoissa ja niistä sitä enimmäkseen elettiin.
Maiju. Hihihi, niinhän nuo sanovat. Mitä neiti siitä ? Lyyli. Sulhosi on tuo naapurin talon renki Kalle, jonka ääni aina kuuluu tänne, kun hän tuolla kyntäessään laulaa niin iloisia lauluja. Eikö se ole hän? Maiju. Sehän se on, tuo velikulta, jonka kanssa olen meinannut Lyyli. Hyvä! No, kerroppas nyt minulle, mitä Kalle sanoi, kun hän sinua kosi? Maiju. Mi mitä hän sanoi, kun hän !? Lyyli. Niin.
Sitä, nimittäin korali-veisua, johon kylän nuorisolla ja kansakoulun oppilaillakin olisi ollut enin halu ja taipumus, ei opettaja taas puolestansa niin mieluisesti harrastanut, kuin muita lauluja ja erittäin isänmaallisia. Se taas vuorostansa vaikutti, että innostus jähtyi kummaltakin puolelta vähitellen, eivätkä jaksaneet jatkaa harjoituksia muut kun jotkut harvat.
Se oli muuan noita sulosointuisia lauluja, jotka Ruotsissa niin usein ikäänkuin leikittelevät lehdissä ja puunlatvoissa: Ja kun morsian oon, kun kruunun saan, mä kukissa loistan niin sorjana tanssin mä, valio maan, pois huoleni poistan. On kruununi vihanta, kaunoinen, mä kukissa loistan. Ei kruunua toist' ole vertaa sen, pois huoleni poistan.
Se on toisen miehen tekemä, joka on paljon muitakin lauluja tehnyt ja osaa tehdä vaikka milloin! Ettäkö sinun ... elä! ... elä! Olipahan kenenkä tahansa, mutta meidän puolessa se tehty on. Mistä paikoin sitä olette? kysyin minä, ja siihen kysymykseen yhtyivät nilsiäläisetkin. Niin minäkö? Mistäkö olen?
Ja kun virsi humisi kirkon holveissa varsinkin jos laulettiin muutamia erityisiä lauluja, jotka Sven osasi ulkoa ja jotka olivat hänen mielivirsiään, silloin istui hän hiljaa ja totisena ja hartaus loisti kasvoista.
Niin nyt herättyään, neito Lintuin lauluja ei kuullut, Päivääkään ei nähnyt, keito, Kukkain tuoksukaan ei tuullut. "Kirottu!" soi huuliltansa, Sydän sykki toivotonna; "Kuka onnen kiehkuransa Hukkaapi, on onnetonna." Väistä, kukka kaunokainen, Ettei outo ampiainen Myrkyin sua surmoais! Väistä, ettei mehiläinen, Laulavainen, kiertäväinen Huuhdo mettä huuliltais!
Eilen, ajatelkaas, meni joitakuita hänen miehiään tästä ohitse ja laulelivat hänen kunniakseen lauluja. Ainakin hänen nimensä oli sanoissa. Sitä muuta min' en voinut ymmärtää. Minulla syti sydän kaulakuoppuraan saakka minä olisin niin mielelläni tahtonut huutaa heitä takaisin, jos minua ei olis' ujostuttanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät