United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ne ovat kuitenkin kansanrunoista, jos kohta lyyrillisistä, otetut, ja Lönnrot'illa on ollut siinä sama oikeus kuin talonpoikaisillakin laulajoilla, sillä niistäkin moni pistää aineesen alkuaan kuulumattomia palasia toisista runoista sekaan, joita toiset laulajat eivät laula siinä yhteydessä.
TOINEN MIESPAIMEN. Parvi vaivasta väkeä, Kuuletteko? Kuuletteko? JOUKKO. Jo näemme! Kuulemmekin! Seppo Ilmari tulossa! IMMO. Laula ei sanoilla seppo, Vaan vasaran kalkkehella. ER
Soiton vaiettua, istuivat kaikki hetkisen äänettöminä, sitte sanoi neuvoksetar: Laula meille myös, lapseni, joku minun rakkaita virsiäni!
Preciosa ei voi olla oikea Preciosa, jos ei laula kuulle. Ja kun me emme voineet odottaa kuun tuloa oikeaan aikaansa, käski Rinaldo sitä paistamaan pari tuntia aikaisemmin. *Kanonada*. Niin, nyt minä sen ymmärrän. Mutta hiljaa nyt, hän alkaa taas laulaa. Kuu se kuiskaa: tyttö kulta, Tule luoksein tanssimaan! Hyvän hyppypaikan multa Saatkin, riennä joutuisaan!
Siis, jumalatonkin, jo juokse Sun tieltäs Herras, Luojas luo: Hän armon, anteeks-annon suo. Babelin vankeudessa. Vankeina synnin Babelin Me itkein valitamme, Taivaisen, pyhän Sionin Iloja kaipaissamme. Pois kauniit kanteloisemme Surulla silloin laskemme: Ei murheinen voi soittaa. Vaan tuosta orjuuttajamme: Maailma, liha, perkele Häväistä meitä koittaa. "Miks ette laula, soittele?
Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.
»Pila-Kir|oituksia»-runovihkosen loppuun oli Juteini liittänyt lystikkäät »Juoma-Laulun» ja »Kesti-Laulun», jotka tähän painatamme. Juoma janon sammuttaa, janotakin juoda saa kuiva-kaulainen. Poika-joukko, laula, juo; kallis ombi kannu tuo vahto-harjainen. Olut onnen vahvistaa, kannu kestin kaunistaa hurratessamme. Riemu rinnat ylendää, vaivammekin vähendää lorutessamme.
Laula, Kari, kehoittivat muutkin. Kari oli jo laulamassa, kun näki Annikin oven suussa. Lopetettuaan lyhyeen ensimmäisen laulunsa, vaikeni hän vähän aikaa, juoksutteli vanhaa säveltä ylitse uuteen ja alkoi: Semmoinen oli se laulu! Laula vielä! Laulakoot nyt muut.
Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Hirven harvoilta lihoilta, Petran pienen pallehilta; Niin miks' en minäi laula, Miks' ei laula meiän lapset, Ruoalta rukihiselta, Suulta suurukselliselta? Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Vesimaljan juotuansa, Petäjäisen purtuansa; Niin miks' en minäi laula, Miks' ei laula meiän lapset, Juomalta jyvälliseltä, Oluelta ohraiselta?
NARRI. Pistin prisanttisi pussiin, sillä Malvolion nokka ei ole mikään piiskanvarsi, fröökinälläni on valkoiset kädet, ja Myrmidonit eivät ole mitään olutkapakoita. HERRA ANTREAS. Verratonta! Tuopa se on sittenkin mitä hullunkurisinta, lopultakin. Nyt pieni laulu. HERRA TOPIAS. Niin oikein; tuossa sinulle kolikko; laula meille laulu.