Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja mitä minun soitostani apua? Laula, mitä näit, kerro, mitä kuulit, tulkitse, mitä tunsit, soita heille, mitä sydämesi sykkii! Minäkö? Sinä! Ja neito nousi ja lähti, kirposi llokiveltä, ja lauloi laulut, soitti säälinsä sävelet, kertoi ja kuvasi, sai sadat liikkeelle sydämet, tuhansissa tuntehet sytytti.
Soisin Suomeni hyväksi, Karjalani kaunihiksi; päivät soisin soitettavan, illat tehtävän iloa, näillä mailla mantereilla, Suomen suurilla tiloilla. Anna luoja, suo Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme, suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa. Kanteletar. Laula, laula veitoseni
Muistellessain kuinka ennen Kesä-aamuin ihastuin, Kuullessani kyntörastaan Lauluja, kuin riemastuin! En voi olla kaipaamatta Kesä-aamuin lauluja; Nyt on linnut laulamatta. Kesät on niin kolkkoja. Oisivatko muuttunehet Suomen kesät syksyiksi, Joiss' ei enää linnut laula, Marjat kypsy kypsiksi? Laulaa linnut kerran vielä, Kun on aamu isänmaan. Kansa kun on noussut siellä Suomen sydänmailla vaan!
Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Vesimaljan juotuansa, Petäjäisen purtuansa; Niin miks'en minäki laula, Miks' ei laula meiän lapset, Juomalta jyvälliseltä, Oluelta ohraiselta. Laulavat Lapinki lapset, Heinäkengät heittelevät, Nokisilta nuotioilta, Hiilisiltä hiertimiltä Niin miks'en minäki laula, Miks'ei laula meiän lapset, Lavitsoilta lautaisilta, Huonehilta honkaisilta. Kant.
Ja salin ovi kohta se loistoss' aukeaa, Ja nuorukainen vanhust' esille taluttaa: »Paraimmat laulus, ukko, nyt laske soimahan, Kevättä laula mieliin, iloa rintahan!» Ja ovensuussa siinä hän seisoo kourussaan, Olento halpa, köyhä, ja sauva nojanaan, Hopeelta hohtaa parta, hivukset pitkät sen Ne lumivalkeoina valuvat harteillen.
Laulaisinpa, taitaisinpa, Vaan en mie rahatta laula, Suut' en kullatta kuluta, Pieksä kieltä penningittä. Laulajan laki väsyvi, Runon kulkku kuivettuvi, Rahatonta laulaessa, Kullatonta kukkuessa. Emmä äijiä anoisi, Enkä paljo pakkoaisi:
Kun oot siellä laulellunna, Lennä joukkoon ystäväin; Kun oot maalles joutununna, Riemuitse ja laula näin: Kallis maani! lauluin sulle Kauniimmasti soikohon; Ihanamp' on luontos mulle, Täällä niinkun taivas on. Toivo. Poika lempens vaihtanunna Oli maansa rakkauteen, Vaikk' ol' lempens rukoillunna Häntä jäämään autuuteen.
"Minä näin", jatkoi Heta, "jo toissa päivänä, että tuosta ei kunnian kukko laula kun se Kaisa vaan itki ja itki eikä antautunut mitään puhumaan, vaikka kuinka koitin kierrätellä, ei kun itki ja itki. Minä kysyin häneltä sitäkin, että onko sinulla ollut sulhanen, joka on heittänyt ja silloin kyllä purskahti voimakkaampi itku, vaan ei ruvennut sanomaan onko sitä ollut ja kuka se on ollut.
"Ovatko vanhempasi kuolleet?" "Ei, isäni elää." "Mitä tointa hänellä on?" "Hänellä hänellä ei ole mitään tointa. Hän juo minkä minä ansaitsen ja pieksää minua, kun on päissään." "Kuka on opettanut sinulle laulun, jota laulat?" "Sen olen itse oppinut." "Laula minulle se." Tyttö loi silmänsä alas ja pudisti päätänsä punastuen. "Etkö tahdo?"
«Ah! silloinhan on kaikki hyvin!» lausui sairas jälleen tyynenä. «Laula äitini!» lisäsi hän sitten rauhallisesti ummistaen silmänsä; «olen niin väsynyt!»
Päivän Sana
Muut Etsivät