Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Minä en kahvia kaehi, Mosi moista juotavata, Säti kahvin särpäjätä, Enkä laula lastatessa Tästä ruuasta runoja, Oma turpa tunnustaapi, Suu saatua sanoopi, Että on eine ensimmäinen, Kahvi raittihin ravinto; Vaan ei vähävaraisen Elolaaria enennä, Vaikka sillä vaimonpuolet, Miehet monjahat sanovat Ruokaveron väistävänsä.
Sillä missä ei Jesus ole läsnä, siellä ei ole oikein iloinen joulu, siellä eivät enkelit laula, siellä ei ole todellista sydämen iloa täysinäisten pöytien ympärillä, siellä sammuvat kynttilät kuusesta ja pimeys katselee sisään lumisten akkunaruutujen läpi synkkiin ihmissieluihin.
Eikä täällä soita ryssät Esplanadissa, täällä laulavat linnut, Suomen laululinnut, tyhjille huoneille. Eivätkä laula nekään muulloin kuin aamulla varhain, jolloin minä nukun. Ne eivät siis nekään häiritse, täällä ei, jumal'aut', täällä ei häiritse niin mikään hiljaisuutta. Voi, voi, kuinka täällä siis on hauska! Mikä ihana näköala tuosta ikkunasta! Maantie, niin, maantie, jota ei kukaan aja.
KERTTU: Olenhan minä lupautunut avustamaan huomisessa hyväntekeväisyyskonsertissa. ALLI: Niin sellaisessa. Mutta et itse anna mitään konsertteja. KERTTU: Enhän minä ole antanut sen jälkeen kuin menin naimisiin. ALLE: Niin, mutta siihen aikaan sinä edes lauloit kotona. Nyt et sinä laula koskaan. Suret vain. KERTTU: Suremaan tulen minä ikäni.
Laula, laula veitoseni, kuku, kuku kultaseni; anna aikasi ilohon, ääni laske laulamahan! Ota kaunis kantelesi, soitto kultainen kuleta, kielet soppihin sovita, käännä sormet soittamahan, jotta kuuluisi kujilla, kajahtaisi kankahilla, sekä soitto, jotta laulu, jotta ainoinen ilosi kuuluisi kyliä myöten, kajahtaisi kaikin paikoin, Savossa soria soitto, ilo kaunis Karjalassa!
Joka yö kuvitukseni luopi Mun eteeni petturin, vaan Unhotuksen ja rakkauden suopi Toki viini. Siit' riemun ma saan! Niin, anna minulle unhotusta! sanoi Mansurin poika; en tiedä mikä minua tänäpävä vaivaa; sen sijaan että huumaisi minua, viini vaan tekee minut surullisemmaksi. Lyö kovemmasti rumpuasi, tyttö, laula kiireemmin, hurmaa, innostuta minua!
Me emme tapaa toisiamme enää, emme elämässä emmekä kuolemassa. Talossa oli tunnettu hänet ja riemumielin tervetulleeksi toivotettu. Saatettu hänen eteensä sarkka vaahtoavaa olutta, ohjattu kunniasijalle hänet ja kannel hänen polvilleen asetettu. Laula ja soita meille! pyydetty yksimielisesti. Mitä laulaisin teille? Laula meille uusi uhrilaulu!
Ja jos en laula polvenani, Kuulu kullan valkiana; Ikä kuitenki kuluvi, Kasvo kaunis lankiavi, Muoto muualle menevi, Koko varsi vanhenevi. Laulan voiessani.
Kyllä minä lähden, vaan ensin valmistan sinulle lähtiäiset, kosk'et minulle tarjoa mitään muuta kuin sanoja", kähisi Lauri ja nousi seisomaan. "Nyt minä lähden täältä. Ei kunnian kukko laula sille vaimolle, joka on varastanut toiselta lapsen, kun ensin on maannut omansa kuoliaaksi". Kaikki elon väri katosi Helenan kasvoista.
Jos luen jotakin, niin luen aina romaneja; minä en lue, en kirjoita, en ompele, en piirusta, soita tahi laula toden perästä minä elän vaan "maailman tohussa", niinkuin sanotaan. Minä olen laiska, enkä kelpaa muuhun, kuin koristamaan sitä kotia, jossa laiskureita suurella vieraanvaraisuudella kestitään. Siinä on kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät