Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Niin luonto nukkuu kuni lapsonen, mi onnen untaan uinuu herttahinta, ja tuskin kuulee hengitystä sen, on otsa puhdas sekä tyyni rinta. Ei vielä leivon suvilaulut soi, ei virrat vuolaat syökse kuohumalla, mut keväästä jo urvut unelmoi ja kesä haaveksii jo hangen alla.
Sun leikkejäsi katselen ja nielen kyyneleni. Oi tietäisitpä, lapsonen, mun suuren köyhyyteni. Näin lasna laumat peikkojen mun hiipi kehdolleni. Niin kaipuun, tuskan, kyynelen sain kumminlahjakseni. Ma tuijotin ja tutkailin, ja auringolta vieläkin nää silmät kyynel kaihtaa. Laps kaiken antaisin ma pois, sun kanssas sallimus jos sois mun elon arpaa vaihtaa. TUSKAN Y
Hienopiirteiset huulet liikkuivat tahdottomasti ja lopuksi voi lukijan ääntä hiukan kuullakin: "Tyttären tään on puoliso haarniskaverhoinen Hektor, Vastahan häntä nyt hän käy seurassa palvelusneito; Sen käsivarrella on sulo lapsonen, pilttinen pieno, Hektorin ainoinen, sinisilmä ja hehkuva-poski.
Jo etkö ymmärrä, mitä hyvyydessään täti Hurskaus manaa ja manaa, kun on suven juhla viel' alussaan: "Pois nuoruuden aikaa älä kallista kauan tuhlaa, mene varhain maata, lapsonen!" Sydän, varhemmin, varhemmin vielä mene makaamaan! Jo näithän, jo tuta sait ilonpitoa outojen ihmisten, et omaa tahtias tuntenut siinä.
FAUST. Niin, lapsonen! suo kukan kuiskailla Jumalais-enteenä: hän lempii sua! Tiedätkö mit' on tuo? hän lempii sua! MARGAREETA. Mua vavistaa... FAUST. Oi ellös vavisko! suo silmäni, Käteni suo sun kättäs puserrellen Sanoa sulle sanomaton tuo: Toisiinsa vaipuneina sielut tuntee Autuutta, jonka täytyy olla ikuisen! Ikuisen! loppu toivon hukka ois. Ei, ääretön! ikuinen! Jo pimenee.
Harhat haihtuvat. Lapsonen käy vuoreen kauemmas. Auringon silmä ei sinne näy. "Manaan lähditkö, laps, kotoas!" Kiveen leikatut kirjaimet, outoin aikojen piirrokset, himmeät näyt ja kuvahaaveet seinistä katsoo kuin kalman aaveet. Mut ei kuolleet ne olleetkaan aikojen piirrokset nuo.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy vaan ihana enkeli vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, Ja usein se käytävä liukaskin lie. Niin pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Ja viettelys vienoja verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Juho olikin tullut hänelle johdattajaksi moneen, hänelle itsellekin tuntemattomaan, syvyyteen hänen sydämessänsä. Mutta kuitenkin oli hän vieläkin sievä, haaveileva lapsonen, ja kasvaneena Kaarlen kuva sydämessänsä, oli hän itse kasvanut melkein pelkäksi asunnoksi sille, ja hän kaunisti sitä kuvaa kaikilla omaisuuksilla, joita hän rakkaudessaan luuli hänellä olevan.
Oi, vieraita oomme me ihmiset kuin eri tähdillä syntynehet, kuka kotoisin kuuhuen helmasta on, kuka auringon, kuka aivan, aivan on koditon. Minä lapsonen koditon laaksoissa maan, minä hankia hiihdän ja harhailen vaan, minä sydäntä etsin, mi sykähtäis, joka luokseni jäis, yö vaikka mun ympäri hämärtäis.
Väkivallanhan kohduss' ei koskonkaan Voi kypsyä onnen lasta. Se lapsonen lempeän lemmen on, Sopusoinnusta syntyy se vasta! Sydän järkeä, järki sydäntä Kun kuulisi herkin korvin, Niin silloin se onnenlaulua Sois maailma ehein torvin! Epäsoinnut ne silloin taukoais Ja sointua puhdast' oisi, Ja suurehen soinnun juhlahan Koko maailma yhtyä voisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät