Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Ei, kuules Frits, nyt minä sanon sinulle, minkätähden isäsi ja minä istumme putkassa", sanoi Witt. "Näetkös..." "Se vielä puuttui!" sanoi Swart tuuppaen Wittiä kylkeen. "Oletko sinä hullu?" kuiskasi hän hänelle korvaan, "silloinhan he eivät enää pitäisi mitään väliä meistä. Mitä tarvitsevat he sitä tietää? Se on meidän oma salaisuutemme".
Hän oli jo usein tullessaan hyvässä hiprakassa. Silloin oli hänellä mahtavat sanat, vaikka eivät Iikankaan paljon perään antaneet, kun hän muutaman ryypyn vanhaksi pääsi. Kuitenkin pysytteli hän puheissaan enemmän säestäjänä. Kerran kevättalvella tuli kauppias jo aamusta päivin. Illalla kuuli Jaana eteisen läpi kulkiessaan seuraavan keskustelun. Kuules, Iikka!
Se paras papin rukous Herättääpi harta'uen; Se Suomen paras pakina Syäntä sytytteleepi, Kaikki käypi kaunihisti: Jost' on kiitos kirjoitettu, Sanottu Savon ukoilta Teille, taitavat tekiät, Hyvät herrat Helsingissä! Empä tieä, enkä taia Tehä teille kumminkana Parempata palkintoa Laitetuista lahjoistanne. Kuules viina kun ma laulan, Kuules, putelli, puheeni!
"Haikara se on", vastasi Paavo tyyneesti. "Vai haikara", toisti Lauri. "Mutta kuules, Paavo! Eilen illalla minä kuulin", jatkoi hän, oltuaan kotvasen aikaa ääneti, "ehkä sinä tiedät"... "Mitä sinä kuulit?"
Laumat Ryssien ne pakenee, mut uudet sijaan saapi; jo hiiltyy vauhti Suomen urhojen; mut kaukaa, hetki hetkelt' yhä paisuen, nyt Porin uljas marssi raikahtaapi. Avuksi Döbeln joutuu. Sanan saatuaan hän väkimarssin tänne riensi kohta. Tutulle nuotille jo, kuules, hurrataan. Hän näkyy. Adlercreutzpa innostuksissaan nyt hänen kanssaan joukot tuleen johtaa.
Kyll' onpi murheit' ollut paljon mulla, Ei syykses voi ne luetuksi tulla. AINA. No, vaari, vaari kulta, kuules sa! Sun täytyy murhees mulle ilmoittaa. KILPI. Vast'edes vaan ei nyt... Noin päivää kaksi... AINA. Saat aikaa huomiseks', ei kauvemmaksi, Mua murhees' liikuttaapi syvästi. Nyt aika kuluu, päivä kulkee myötään, Ja eihän tytön unhottaa käy työtään. Hyvästi, vaari kulta, hyvästi!
»No enkö minä sitä sanonut!» tiuskasi Swartin emäntä. »Kuules Frits, istahda alas ja kirjoita kopio tuosta passista minulle. Minä panetan sen lasikehyksiin, ja kun isäsi lähtee matkoille, on minulla siinä hänen kuvansa!» Mutta nyt ukko Swart vihastui. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn ja hän rupesi kiljumaan. »Vai niin! Sinä tahdot tehdä pilaa minun ulkomuodostani?
"Kuules tyttäreni!" lausui hän te'eskenteleväisellä äänellä. "Miksi sinä olet niin surullinen? Miksi näytät niin vastahakoiselta meidän tuumiimme? Vartootko parempaa sulhasta, kuin Matti on, vai tahdotko vaan osottaa vastahakoisuuttasi?" jatkoi hän, ottaen taas entisen tuiman muotonsa ja äänensä. Lyyli säpsähti huomattuaan isänsä.
"Kuules, nyt täytyy meidän saada kahvia!"... Eihän Thinka voinut vastata Aas'ille, mutta tahtoi kuitenkin vähän keventää sydäntään kirjoittamalla Inger-Johannalle. Hän oli ottanut kanssansa sisarensa viimeisen kirjeen, johon nyt rauhassa kotona ollessaan aikoi vastata, ja hän istui illalla huoneessaan, tämä kirje kädessä.
Kotia tultuansa Sjöblom'in taloon, pistihe Niiranen ensin omaan kamariinsa tuparakennuksessa ja heitettyään kalamiehen tamineet pois astui kyökkiin hänkin, juuri kuin Sjöblom oli päättänyt kertomuksensa. Niiranen oli talon ystävä, semminkin lasten. "No Niiranen setä! Kas sinullakin on noin hirmuisen paljon kaloja!" "Niin mutta kuules, setä, katsopas tuota papan haukea!"
Päivän Sana
Muut Etsivät