Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
»Kyllä maar minä olisin ottanut, jos sitä oikein olisi tuumittu, mutta ethän sinäkään käskenyt, sanoit vain: 'Kuules, entä jos ottaisimme Iirin kasvatiksemme, mitäs tuosta tuumit? Näin sinä sanoit.» »No niin, sanoinhan minä sillä tavoin.»
Vaadi häntä kahdenmiekkasille, niin hän käskee palvelijansa ussuttaa koirat sinun kimppuun. Mutta kuules, yö jo kuluu tahdotko valvoa kaiken yötä." "En, vaan olisi minulla vielä yksi sananen sinulle puhuttavana, veikko kultaseni. Mutta kaikkein ensiksi vielä tuopillinen sinun kylmää kaljaasi". "Rutto sinuun, sinä hupsu!
"Ei, tyttöseni, ei sinun huoli sitä tehdä, sillä ei minulla ole nyt mitään tarvis, ja kuules mitä sinulle sanon: jok'ainoa penni, jonka olet tuonut minulle, ja vähän muita lisäksi, ovat hyvässä säilössä, ja ne saat, kun sinun tulee tarvis niitä." "Mutta mitenkäs se on käynyt? Olettehan niin useasti pyytäneet rahaa minulta!"
Istu, Liinaseni. kuules, lapseni, sinä olet nyt suuri tyttö ja sinun tulee ensi kerran tänä iltana näyttäytyä maailmassa. Liina katsoi alaspäin. Ei sinun tule katsoa alaspäin, sillä asia itsessänsä ei ole niin mitään. Mutta Liinaseni, oliko teillä mitään kanssakäymistä tuolla alhaalla tätisi luona? Oli. No, se taisi olla pitäjäläisten kanssa? Niin. Vai niin.
Muuta mitä tapahtunut on, et heille kertoa mahda, jos se kätkeä taitaan, sillä sydämmeni on kuolemaan sairastunut. Niin kotomäkeä en nähdä saa, enkä kuusia, jotka humisevat siellä; minä leikitsin kerran niiden juurilla, minä kurja, kurja. Mutta rientää täytyy, koska uhaten meitä lähestyy tuo pimeä pilvi, kuules, myrsky käy; minä vältän sen edestä.
SYLVI. Niin, siinä olet oikeassa. Minä olen juuri semmoinen kuin olen. Niin ett'ei maksa vaivaa välittää pikku asioista. ALMA. Mielelläni. SYLVI. Kiitoksia, Alma rakas. Topp, Viktor? Me tanssimme yhdessä ensimmäisen franseessin tänä iltana? VIKTOR. Sen teemme! SYLVI. Ja muita tanssia vähän väliä. Sinun pitää hakata minua hirveästi, kuules! VIKTOR. Ahkeruus on ilomme, herra katteini!
"Kuules, veikkonen", virkkoi mökin isäntä, "sinun asianas, arvaan ma, lienee vanhojen saatavien velkominen taikka kaupan teko.
Kun Suutarin Sakin kanssa kävimme marjojen kaupalla, kuljimme sellaista aukeata, että siihen näkyi kirkko ja mylly sekä kuusi kylää. Mutta mitäpä täällä näkee, seiniä vain. Ohoh, on täällä näkötorni ja palotornikin, ja kun sinne kiipeää... Kuules, sinne meidän täytyy kiivetä. Lähdetään nyt heti. Ei maar, esplanaadiin meidän täytyy rientää lehtiämme myymään.
Kuules kuitenkin minua, Taitava talonisäntä: Elä suutu säätyhysi, Elä virkahas vihastu; Vaikka vaivalla kovalla Maasi mahtihin rakennat, Piät pellon pehmeänä, Hankit halmetta lisäksi, Ojit korpia kovia, Väännät leivän lapsillesi, Kannat kontissa evästä, Viikon muonan mennessäsi; Vaikkas vanhana valitat Jäykäksi jäseniäsi, Ruumistasi raukeaksi, Kun ompi kipiä selkä, Kaikki hartiat hajalla.
"Voi, voi!" sanoi Vuorelainen, "vaan miksi sinä tahtoo taistella meidän nuoren päällikön kanssa, joka on niin paljon suurempaa säätyä, vaikka olisikin sinä paras seppä, mikä koskaan on tehnyt työtä tulen ja ilman avulla?" "Kuules!" sanoi Heikki. "Sinä näyt olevan kelpo poika, ja siksi sinulle tahdon toden sanoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät