United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Suutarin Sakin kanssa kävimme marjojen kaupalla, kuljimme sellaista aukeata, että siihen näkyi kirkko ja mylly sekä kuusi kylää. Mutta mitäpä täällä näkee, seiniä vain. Ohoh, on täällä näkötorni ja palotornikin, ja kun sinne kiipeää... Kuules, sinne meidän täytyy kiivetä. Lähdetään nyt heti. Ei maar, esplanaadiin meidän täytyy rientää lehtiämme myymään.
»Ottakaa kiinni ... varas! ... ottakaa kiinni!» huusi Martti, mutta poliisi käski hänen mennä kotiinsa ja tulla huomenna poliisikamariin. Martti lähti kotiinsa ja mennessään itki hän koko matkan ja höpisi itsekseen... Ja koko sen viikon höpisi hän työtä tehdessään, niin että muut luulivat hänen tulevan hulluksi... ... Eikä hän moneen pyhään mennyt Esplanaadiin kävelemään.
PORMESTARINNA. Pormestari ei ole vielä pukeutunut. HILLERI. On hyvä, että herra pormestari on kotona. Kauppaneuvoksen härkä näkyi juuri menevän syömään esplanaadiin. PORMESTARINNA. Onko se taas ollut seurahuoneen edustalla koko yön? HILLERI. Tietysti. PORMESTARINNA. Ja nyt vasta lähti? HILLERI. Ja nyt vasta herra pormestarikin tulisi kotia, jos ei ennen olisi tullut. Hilleri menee nyt nuohoamaan.
Mutta Martti kulki kivistä rantatoria pitkin Esplanaadiin päin ja horjahteli välistä kulkiessaan... Semmoinen Antti ... huipponokka ... mokoma... Taisi mennä päähän olut ... ei, eikä ole mennyt ... mitäs tyhjää se sen vertainen ... aikamiehen ... yks, kaks, kolme ... paljonko se löi ... seitsemän ... yhdessä on kellot... Olen sitä minäkin yhtä suuri herra kuin... Siellä on tuolla musiikkia...
Ystävä jatkoi matkaansa Esplanaadiin, mutta maisteri kiersi toista tietä kotiinsa... Ei, ei hän välistä mitenkään viihtynyt tuon miehen seurassa ... hänessä oli joskus jotain niin kovasti epämiellyttävää. Ei tahtonut kotona saarnan kirjoitus sujua. Ei löytänyt sopivia sanoja, eivätkä ajatukset pysyneet koossa. Ja kuinkapa sitä nälissään voikaan? Oli hullua, ettei saanut päivällistä aikaisemmin!
Keskitakaa oli se lyhin, ja etuliepeet riippuivat pitkinä, ehkä siitäkin syystä, että poika niitä venytteli, pitäen käsiään takin taskuissa. Vähitellen hän näytti ikäänkuin väsyvän tuohon katselemiseen; hän haukotteli ja meni istumaan eräälle penkille esplanaadiin. Siinä istuessaan hän kuuli kummallisia ääniä.