Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Viel' aurinko kerran nousee Veen pinnasta ilmoihin; Sen säihkeessä nään mä paikan, Miss' armahan hukkasin. Ja neito huoneessa nukkui, Kuu sisään säteensä loi; Siell' ulkona hilkkui ja kilkkui, Ja valssinsävel soi. "Toki ikkunasta ma katson, Ken untani häiritsee." On kuolleen luuranko siellä, Ja se soittaen laulelee.
Kuuleppas, mitä sanon minuun tulee aina semmoinen omituinen väristys, kun katselen tuota ja ajattelen hänen veljiään, hevosmiehiä, jotka ovat kimpussamme siellä kotona. Minusta näyttää, että kuu päästi samanlaisen naurun kuin minäkin. Se ei ole hyvää naurua! Maria sanoi hiljaa: Etkö sinä usein toivo, että olisit nyt kotona taistelemassa tuota vastaan? Samalla hän osotti sormellaan.
Punaposkin, valkeana lumesta tulla humppasikin Helena jo luokseni ja sitten sitä taasen lähdettiin. Kuu kesä vihdoin tuli, sanoi Helena eräänä päivänä: »Nyt Mikkoseni, leikki pois. Tänä kesänä sinunkin pitää ruveta työtä tekemään.» Ei tarvinnut hänen sitä minulle kahta kertaa sanoa. Hänen äänellään oli jo minuun hurmaava vaikutus. Minä olinkin, sanonko ma minä olin häneen rakastunut.
Kuu tuli esiin pilvistä, ja kujan päästä näkyi tiheän murattiköynnöksen peittämä muuri, jota kuuvalo hopeoi. Se oli Ostrianum. Vinitiuksen sydän alkoi kiivaasti sykkiä. Portilla seisoi kaksi kaivostyömiestä, jotka ottivat tulijoilta tunnussanat. Pian oli Vinitius tovereineen laajahkolla pihalla, jota joka taholta ympäröi muuri.
Mustat, kosteat kattopellit kiiltelivät siellä täällä, mutta missä oli valkoista rapattua kivimuuria, siellä kuu tuhlasi valoa koko terältään piirustaakseen rakennusten seinille ylhäältä katsottuja varjokuviansa talojen piipuista ja tikapuista. Ja kivetty katu tuolla alhaalla näkyi pienimpiä erikoisuuksiaan myöten.
Saajanaisen kauneutta taas ylistetään myöhemmin näillä sanoilla: Saajanaisen sirkut silmät, Niinkun tähet taivahalla; Saajanaisen kuulut kulmat, Kuni kuu meren-ylinen. Aino onnettomuudessansa vertailee toisten oloa ja omaansa: Niin on mieli miekkosien, Autuaallisten ajatus, Kuin on vellova vetonen Eli aalto altahassa; Niinpä on poloisten mieli, Kuin on hanki harjun alla, Vesi kaivossa syvässä.
Simo. Ankara ja liikuttava on appeni lähtö. Reetta. Piile jo pilvien louhikkoon, sinä kalpea kuu; sammu ja mustu, yön vaalea soihtu, synkisty ja itke, kesäyön taivas mun huoleni hetki on tullut! Sere. Vilahtakaa meihin, te kiiluvat tähdet, tässä kamalassa surun ja ilon yössä! Jaakko. Vaietkoon nyt surun valittava ääni. Heti valjastamme ruunan. Kirju, elämäni kuva, olkoon matkatoverini.
Kedolla astutko sa, Olet sa ruusujen ruusu. Liljain liljakin myös. Karkeloiss' liikut sa koska, Liikkuvat kaikki myös tähdet Kanssas ja ympäris sun. Yö! siis olis nyt yö! Nytpä sun loistosi voittaa Loistoa kultaista kuun. Hempeä, armas sa oot, Ja kukkaset, kuu sekä tähdet Palvelee, päivyt, vaan sua. Päivyt! Siis mullekin oo Luojana herttaisten päiväin: Elo ja iäisyys siin'! Joen rannalla.
Sano yön, sillä sen mukaan kuin otava näytti, oli puoliyö jo mennyt. Ja kuu paistoi niin heleästi, ja vesi välkkyi kuin hopea ikään.
Jäätyyhän järven pinta, Katoohan kukkain kuu, Käy kylmäks luonnon rinta, Mykistyy linnun suu; Vaan rint' ei jäähdy multa, En rauhaa saane ma: Oi riennä, tyttö kulta, Tää tuskain luovuta!
Päivän Sana
Muut Etsivät