Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Verihinsä jos toiset jo vaipuivat, Tapa hurja se uusia hurmaa! Tapa moinen eikö oi, hirvitä? Ja eikö se kerro yöstä, Joss' uinuu se kansa, min keskellä Noin voitu on kuoloon syöstä? Ja kuitenkin, kansani, eiköhän Maass' armahassa myös tässä Joka vuos' epäjumalan vaunut lie Yli maan noin vierimässä?
TYKO. Sä kuoloon asti uskollinen olit. ELMA. Nyt alkaa elo lemmen lipun alla. TYKO. Yö lähestyy, mun aurinkoni laskee. ELMA. Min sanoo Tyko? Huomaa, että ompi Se Gibeonin pyhä aurinko. TYKO. En tiedä, mutta tyhjää hengitän. ELMA. Sä horjut, ystäväin! Hän verta vuotaa! YRJ
Sa huomaa: niinkuin sanat nää ma sanon, ne kirjoita ja eläville kerro elämän sen, mi juoksua on kuoloon. Ja kun ne kirjoitat, sa muista, että et salaa, millaisna puun nähnyt olet, mi täällä ryöstetty on kaksi kertaa. Jokainen, ken sen heelmän, oksan ottaa, hän työllä herjaisella loukkaa Luojaa, mi pyhään luonut on sen palveluunsa.
HASTINGS. Nöyrin palvelijanne. Kolmas kohtaus. Pomfret. Linnan edusta. RATCLIFF. Esille tuokaa vangit. RIVERS. Sir Richard Ratcliff, kuule sanani: Sa tänään kuoloon saatat alamaisen Vakavan, uskollisen, kuuliaisen. GREY. Jumala prinssiämme kaitkoon teistä, Kirotut senkin verimadot kaikki! VAUGHAN. Te kerran tätä vielä vaikeroitte! RATCLIFF. Pois joutuun! Päivänne on päättyneet.
Ken jää vapaaks kuollessaan? Taistoon seurassain! Nimeen sorron synkän yön, nimeen lasten orjantyön: viime hengenvetoon lyön, puollan kotiain! Mies ja mies te taistelkaa! Iskut kohtaa sortajaa! Joka isku vapauttaa! Voittoon, kuoloon vain! Hyvästi, maine Skotlannin! Hyvästi, maine Skotlannin ja vanha voimas tunto! Hyvästi Skottein nimikin ja miehen mieli ja kunto!
Sen oppinutko oisi Väinön kansa Vuossatain vaiheist', entiselostaan? Sen oppinutko oisi Väinön kansa Vuostuhantisest' oppi-ai'astaan? Sen oppinutko Volgan rannoilt' asti, Miss' asui muinen, kaitsi karjojaan? Sen oppinutko olet, suomalainen? Sen oppinutko, kansa Kalevan? Jos opit sen, niin veisaa kuolinvirttäs Ja raukkana käy kuoloon kurjahan!
Hän huomaa mun; suruni syvän tahdon Hänelle osoittaa ja isäntääni Palvella kuoloon asti. Rakas herra! TIMON. Ken olet? Pois! FLAVIUS. Mun unhotitteko? TIMON. Kysytkö? Ihmiskunnan unhotin ma, Ja sinut myös, jos ihmisestä käyt. FLAVIUS. Rehellinen ja köyhä palvelijanne. TIMON. Siis en sua tunne; rehellist' ei miestä Talossain ollut: kaikki heittiöitä Ja pöytäpassareita heittiöille.
KUNINGAS RICHARD. Te, Norfolk, sama tehkää. GAUNT. Henrik, mitä? Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä. KUNINGAS RICHARD. Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun. NORFOLK. Kuningas, jalkoihisi laskeun. Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen; Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen, Mi kuolon kiusaks elää haudallani, Pelastan pilkan häpeästä ani.
Seuraavassa parlamentin kokouksessa Albanyn herttua sai valtakunnan säädyt päättämään, että hän Rothsayn herttuan kuoloon oli viaton; mutta samassa hän kuitenkin näytti oman syyllisyytensä tunnon, sillä että lisäksi pyysi ja sai anteeksi-antokirjan siitä samasta rikoksesta.
Emmepä istua saa elon ilmoill', ystäväpiirist' eempänä, neuvoja suunnittain, sill' ankaran surman suu minut nieli jo, jolleka soi minut syntymä alttiiks; säättypä sullekin on, jumalainen Akhilleus, kuoloon vaipua Ilionin ikikuulujen muurien alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät