Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Uskallatko? Joskus kuuluu: "Uskallatko sä seurata Jesusta?" Vaan mä tutkin sulta toisin halvassa nyt laulussa: Uskallatko pois sä jäädä, kun käy kutsu Kuninkaan, Kutsun luokseen, taivaan riemuun, autuutehen asumaan? Uskallatko kuoloon käydä, kun suli' elo tarjotaan? Uskallatko Herran heittää kuulemattas poistumaan?
"Niin, sutoseni. Katsele häntä vielä kerran. Siinä menee kuoloon viimeinen roomalainen!" Kun kaikki päälliköt Alboinia ja Basiliskosta lukuunottamatta olivat poistuneet teltasta, riensivät teltan takaosasta hämmästyneen näköisinä Anicius, Scaevola ja Albinus, jotka vielä olivat longobardien puvuissa. "Mitä", huusi Scaevola, "aiotko riistää tuon miehen tuomarien käsistä?"
Nytpä sai hän vihdoin kanssa rahan rehtiin rintahansa; Munterill' on vanha viisi, virkkoi tuohon vain: 'No hiisi! Näin hän vakaast', uljahasti, niinkuin kahakoissa noissa, liikkui viimeisiinsä asti, kasvaen vaan kunnioissa; harmaa ol' jo parraltansa, niukemp' ehkä lauseissansa, vaan kun sauhuun, liekkiin lähtiin, samaks kuoloon asti nähtiin.
TITUS. Hän oli kauriini; ken hänet silpoi, Löi minuun pahemman kuin kuolinhaavan. Nyt luodolla ma seison niinkuin mies, Jok', ympärillään ärjy meri, näkee Kuink' aalto aallolt' yhä paisuu kuohu, Odottain vain, ett' ärjäs hyökylaine Kitaansa hänet nielee suolaiseen. Tuost' armaat poikaseni kuoloon kulki; Maanpakolaisna tuossa toinen seisoo, Ja veli tässä tuskiani itkee.
Niin kalliiks kuin tuon jalon tarjon katson, Te yhtä kalliiks arvatkaa se tunne, Mi haudan reunall' eestäni nyt puhuu: Ei syytä saaliista, miks hylkäisin Ma rakkaan kuninkaani sekä häntä Niin kiittämättömästi pettäisin. Ma muut' en voi, kuin nöyrimmästi pyytää Vapaata, jalomielist' armoa. Ja mitkä ehdot määräät, sinä kuoloon Tuomittu tuomari, jott' armoni Sä jalomieliseksi tunnustaisit?
En myös päästä Sinua, Jos et siunaa minua. Kuoloon asti minua Maailmasta erota, Auta, Jesus! Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Kyll' on syntisiä, vaan Kaikki eivät tuntemaan Pysty rakkauttas, Suurta sulouttas. Mist' tuo tulleekaan? Siitä, että syntinen Mielessään on entinen Eikä mielellänsä Myönnä sydäntänsä Pesäks syntien.
PRINSSI. Suu herjausten hetkiseksi sulje, Siks kunnes hämäryyden selvitämme Ja löydämme sen syyn ja alkulähteen. Käyn sitten tuskienne johtajaksi Ja kuoloon teidät suoraan vien. Siks vaiti! Vahinko malttamuksen orja olkoon. Esille tuokaa luulon-alaiset. LORENZO. Mua enimmin, vaikk' olen saamattomin, Syypääksi luullaan tähän julmaan murhaan; Mua vastaan aika todistaa ja paikka.
Nyt hänet Jo siunaa profeetta ja kuoloon nukkuu... Obadja saapuu. ISEBEL. Tule, paetkaamme! On poissa peto hillitsemätön; Hän paennut on työtä hirveää. Oi pitkämielisyyttäs, suuri Jahve! Sa taivaan kantta vielä kannatat Ja pidättelet nuolet pitkäisen; Jo eikö syöksy perusteiltaan maa, Min lioittaa sun vanhurskastes veri? Ja nytkö Israeli taistelee?
mutta maamme hän on nähnyt, nähnyt Suomen saaret, salot, kummuiltamme niinkuin mekin tuhannet sen järvet jalot. Sydämettä, jumalatta ihminen se, jok' ei saata innostua saakka kuoloon puoltamahan tätä maata.» Christiernin loi silmän Lodeen: »Kuules juonta nuorten jutun! Klingspor taas se tarkenevi alla tuiverruksen tutun.
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon ja pehmeän haudan siellä näin pienoiselleni luon, kuin näännytän kuoloon häntä; ja jos jäiskin hän elämään, ikipäiviksi kannettavakseen vain äityen sais häpeän."
Päivän Sana
Muut Etsivät