Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyö en muille maille; Noin se virkki veikollensa: "Jää hyvästi veikkoseni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?" Noin veikko sanoiksi virkki: "En itke minä sinua, Jospa kuulen kuolleheksi: Veli toinen saatanehe, Veli paljoa parempi, Taalaria taitavampi."
Kaikki saan kokea koito, Kaikki tuntea katala; Noit' en tulle tuntemahan Konstia kotoisen vaimon, Ehtoja oman emännän, Talon tyttären tapoja. Koti minun toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maan myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Soisit mun kylänki naiset, Soisit naiset naapurini, Sorkkihin sotahevosten, Miesten vaino varpahisin, Sortuvan minun sotahan Alla vainon vaipuvani.
Nähtyään Tapanin reen pysähtyvän kartanolleen Dampbell kiirehti pitkävartisine piippuineen avopäin ulos ja mataloilta portailtaan iloisesti huusi: "Ainahan elävän silmät näkee. Olen jo luullut kuolleheksi, kalmahan kaonneheksi, kun en moneen monituiseen viikkoon ole saanut mitään tietoja."
Ei kokko mitänä muista eikä tunne tuhma lintu: kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, ihana imettäjäni! Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, liha mullaksi lahonnut, kuuset päälle kasvanehet, katajaiset kantapäihin, pajut sormien nenähän!
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka surmani. Jo ennen monta miestä se meri petteli, Ja monen kullan silmät vesille jätteli. Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin; Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!
Eipä naura kaikki naiset, Kaikki muoriset muhaja, Poloisia poikiansa; Koti luuli kuolleheksi, Kartano kaonneheksi, Kylä kyllin maanneheksi. Itkevi iso minua, Emoni sitäi enemmin, Vettä veioni sulavi, Lainetta emoni lapsi. Itki vanhat, itki nuoret, Itki kerran kesk'ikäiset, Vanhat vaimot poikiansa, Naiset nuoret miehiänsä, Sulhojansa Suomen neiet, Tytöt kainut kauppojansa.
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille. Sanovi sanan isälle: "Hyvästi hyvä isoni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?" Noin isä sanoiksi virkki: "En minä sinua itke, Jospa kuulen kuolleheksi Poika toinen tehtänehe, Poika paljoa parempi
Viel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella, kun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi, miekalla menetetyksi, keihä'ällä keksityksi! Itkin pois ihanat silmät, kasvon kaunihin kaotin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Viel' olen toki elossa, vaikkapa piti paeta, pistäitäni piilosalle tänne synkkähän salohon, korven kolkan kainalohon.
Mun korvissani laulu soi: Se lauloi kansast' entisestä, Sen taistelusta viimeisestä, Ja kertoi, kuink' eest' isäinmaan Se tyynnä kulki kuolemaan, Ja kuinka vielä kuoltuansa Jäi kaikumahan kunniansa. Ja laulu lakkas. Siitä sain Niin oudon tunnon rintahain: Mun mielein muuttui iloiseksi, Mut itsein toivoin kuolleheksi. Ja vihdoin lausuin miettien: "Voin käydä hautaan jällehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät