Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Maa kurja, maa matala, hongaton, kanervatonkin tuskin voi sitä kuvailla. Mahtaa siell' ikävä olla eläimillä, ihmisillä. Toista on toki kotona! Kunne lienee Kylli mennyt? Kuinka? En tätä käsitä. Joko rikkoi hän lupansa ei konsa kisoja käydä? LEMMINK
Ja kuulin: »Ihmisjärjen vuoks ja vuoksi myös arvovaltain, siihen sointuvien, Jumala rakkautes on kaiken päämies. Mut virka vielä, tuntenetko muita hänehen kieliä, ja soios, sua tuo rakkaus kuinka monin hampain puree.» Tarkoitus pyhä Kristus-kotkan multa ei salaan jäänyt, sillä oivalsipa, hän kunne sanelmani tahtoi saattaa.
Mut runoratsuin kuitenkin On kulku kaikkein hupaisin: Sen kaviot on kultaa, Sen turpa tuiskuu tulta, Sen karvat kipunoivat, Sen silmät salamoivat, Ja siivet sill' on oivat, Ja lento sill' on verraton, Fantasia sen nimi on. Tuo vapaa hengen tuoma On Luojan mulle luoma, Se tulee, kun sen aika saa, Ja lähtee, konsa haluaa, En tiedä kusta, kunne.
Eik' enää sammu koskaan Suomenmaasta se tuli, tulkoon mikä tuulispää, kuin kuohukoonkin pohjamutain saasta, kuin heilukootkin hetken huiput nää; on paikka, miss' ei päivän kielet haasta, pyhäkkö, kunne soi ei myrskyn sää, tuo templi muiston, kerran toivon kehto, ja voiton, maineen, laulun laaker'-lehto.»
Siin' on kyntö, siinä kylvö, siinä kasvo kaikenlainen, siinäpä ikuinen onni." Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli, seppo Ilmarinen! Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen, kun sa tyhjänä tuletki, aina naisetta ajelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi.
Neiti poikia tekevi Tuohon suurehen sotahan, Tasapäähän tappelohon, Joss' on päätä, kun mätästä, Joss' on hiusta, kun kuloa, Joss' on verta säärivarsi, Polven korkeus punaista. Avullinen kurki. Etpä tieä, minkä löysin Löysinpä omenamarjan; Etpä tieä, kunne kätkin Riihen päälle rikkasihin, Saunan päälle sammalihin.
On niin herttaista ajatella, että me joskus sen elämme, oi, että me jossakin elämme kaiken, kaiken, mit' tääll' emme elää voi! Lepän lehdille lauluja kirjailen ja heitän ne virran viedä. Yks vierivi sinne ja toinen tänne ja kunne ne vierii, en tiedä. Mut jos joku lehtynen lentoon jäis yli aaltojen ainiaaksi, ja jos joku virsi se vieriä vois tarusaarehen, aikojen taaksi,
Jos mieltä murheisen tuo lohduttaisi, mit' tässä maassa kerran tapahtui, joelta Tuonen tarun toisen saisi hän kuulla, missä kumma joutsen ui, ja kunne kerran keskeen virran jäisen upotti lempi liedon Lemminkäisen.
Neito kohta paikalla hyppää lähellä olevan kosken palavaan pyörteesen: Löysi turvan Tuonelassa, Armon aaltojen seassa. Kullervokin, samaten, vaikka maailman kovassa koulussa paatunut, puhkeaa julminta tuskaa ja omantunnon vaivaa ilmaiseviin parkumisiin: »Voi, poloinen, päiviäni, Voipa, kurja, kummiani! Voi isoni, voi emoni, Minnekä minua loitte, Kunne kannoitte katalan?
Kansojen meri on ihmisyys. Mikä on määräsi, heleä henki? Kunne kuolevan suunta suora? Tahdon sulaa suurempaani, ijäisyyteen ikävä on. Yksi elää hetken, toinen vuosisadan, kolmannesta kerrotahan kevät-öinen taru. Aalto aaltoa seuraa, meren laulu on lakkaamaton, kuin on kaikkeuden luomisvoima, kuin on kuolon ja elämän kulku.
Päivän Sana
Muut Etsivät