Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Mä sua muistan, mitä muistellenkin, Vaikk' luulen miettimättä olevain Mä sua etsin, minne kulkenenkin, Vaikk' luulen määrättä mä kulkevain Nään sinut aina, kunne katsonenkin Ja vaikka silmät suljen umpehen, Ja äänes kuulen, mitä kuunnellenkin, Jos menneet korvatkin ois lumpehen Sä olennoksein käynyt olet näin Sinutta unta vain on elämäin.
Hän on paras auttajani Vaivoissa tään maailman. Hänen kauttaan tulevani Toivon iloon taivahan. Kulje kunne tahdot sinä! Taivahasen kuljen mä Raadollisna, köyhänä. Siellä veisaan virttä uutta, Kiittäin aina Jumalaa. Veisaa mistä tahdot sinä! Jesuksesta veisaan mä; Armahin Hän ystävä. Ei voi oma tieto auttaa Ahtaan portin läpitsen, Ei myös suuren opin kautta Siitä päästä sisällen.
Tuop' oli armas antimuori, istui aitan portahalla, kyseli poialta pololta, kunne kulki lapsikullat, tokko maassa maailmassa oli hän tuntenut, tavannut sukuansa suurempata, lajiansa laajempata.
Uskoin ma ennen ihmisten sukuun, nyt olen joutunut tähtien lukuun, jotka ei aattele, jotka ei tunne, kiertävät, muistamatta mistä ja kunne, kohta jo itsekin unhotan elon, jään vilun valtaan ja jäätävän pelon.
Syvään tunne, pohjaan asti tunne katkeruutta kovaa kohtalon, katso herkeemättä yöhön, kunne korkein totuus kätkettynä on! JO SAMMUU VALOT Y
Sitä itken pieni lintu, Lintu tuima tuikuttelen, Pahalla pajupurolla, Tiheällä tuomikolla, Kun en tuota tunnekana, Tunnekana, tieäkänä, Minne lyön mä lyykyäni, Kunne kaivottu ajame, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla Pohjanmailla; Tulehenko teen tapani, Vetehenkö saunan salvan.
Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, miehen merkkiä kysyä, minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi." Itse vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, leikkasi lepästä lastut, laittoi lastut laaullensa, kävi arvat kääntämähän, sormin arvat suortamahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kysyn Luojalta lupoa, vaain varsin vastinetta.
Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kunne läksit, Kullervoinen, kaaloat, Kalervon poika?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus mennä tuonne toisialle, käyä Untamon kylähän, kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat, polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetellä."
Kovin on korea Kauko: eipä syömähän rupea veitsettä hopeapäättä, kuraksetta kultaisetta. Sai veitsen hopeapäisen, lauloi kultaisen kuraksen; siitä syöpi kylliksensä, joi olutta onneksensa. Siitä lieto Lemminkäinen käveli kyliä myöten saaren impien ilossa, kassapäien kauneussa. Kunnepäin on päätä käänti, siinä suuta suihkatahan, kunne kättänsä ojenti, siinä kättä käpsätähän.
Kun sulopuolisoaan sisäll' ei siis keksinyt Hektor, kammion kynnykseltä hän virkkoi palvelijoille: "Kuulkaa, neitoset, vastatkaa tosi tarkka te mulle: Kunne on mennyt täältä nyt Andromakhe helo-olka, luo kälyn jonkun tai natonuorikon viehkeäverhon, vai pyhätössä Athenen lie, jumal-impeä ylhää kaunispalmikkoin kera palvoen iliotarten?"
Päivän Sana
Muut Etsivät