Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja tuli tuima anoo: "Hän poltettakoon minussa!" Kaikk' ilman tuulet sanoo: "Hän meissä saisi kulua." Maa, meri ahnas janoo Ja nielis kokonahan Kuin Koran joukon pahan. Ah, kunne kurja kuljenkaan, Ah, kussa avun, armon saan? Ei yksikään elävä ole vakaa sinun edessäs. En paeta Voi, Jumala, Kun uhkaa lakis pyhä. Mua armahda, oi Herra!
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan syvimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
Kävivät kylyhyn veljet; kuiskasi Katerman nainen Otermalle ontuvalle: "Sinä veljesi tapakin, sulta naista naurattavi!" Sanoi ontuva Oterma: "Vuota, käymme vuotehelle!" Vieri veljet vuotehelle; nousi kaunoinen Katerma, kysyi vaimo vierellänsä: "Kunne kultani käkeät?" Virkkoi kaunoinen Katerma: "Annan orhille apetta."
Mut väliin katseen moittivan Hän heittää, ulos mennen: "En tuota sinust' uskonut Ois eläessäin ennen". Oi veikko, nuorna kuolit jo; Et elämää sä tunne: Sen virta miestä kuljettaa, Ei tietää voi hän, kunne. Hän tuli luoksein äskettäin; Mun mielen' murhe täytti. Hän sijan sai ja istahti Ja vartovalta näytti.
"Lumet kasvoi kantapäillä, kinokset tupahan tunki, hanki peitti pirtinharjat, iljanko takan iloisen. "Minne katsoin, kaikkialta näin kasvot nälän ja kylmän, kunne kuuntelin ulomma, hukat kuulin huutaviksi. "Tuolla tunturit jylisi jäissä jäämerisen myrskyn, täällä paadet paukahteli pakkasessa yön ikuisen, kaiken päällä taivonkansi kuin luja, kivinen lukko.
Ja jos Miljutinia joskus tutkittiin, Hän vaiti päätään puisti vaan Ja kyynelsilmin katsahteli tielle päin, Ilonsa kunne karkasi. Neljäs laulu. Oon paljon kysellynnä, Niin monta kysymystä Oon tehnyt kuin on kesän Ja talven hetkee siitä Kun sain sun viimein nähdä.
Ja Heikki ajatteli: ostankin niillä pirun rahoilla huikean lautan ja tuon koko Veneh'ojan pontulle ja niin lähdetään laulaen ja riemuiten kunne vapaa virta viepi. Tapahtui myös niin, että he pitkien vastatuulten sattuessa menivät maihin jättäen haahden Heikin vahdittavaksi.
Niin lauloi mokomat miehet minkä minne, kunka kunne: ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin, Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, virran alle vaahtipäiksi, kosken keskelle kiviksi, tulena palelemahan, säkehinä säykkymähän.
Antoi tulla tuonnempata, ehtiä etempätäki: tulla maion Tuonelasta, Manalasta, maankin alta, tulla yöllä yksinänsä, pimeällä piilokkali, kuulematta kunnottoman, kelvottoman keksimättä, vihansuovan sortamatta, katehen kaehtimatta. "Noin sanoi minun emoni, noin sanon minä itseki: minne viipyi lehmän vilja, kunne maitoni katosi?
Ja silloin tunsin kuin ois hellä käsi mun sydäntäni hivellyt ja silloin ma tunsin, tunsin: kunne elämäsi se teillä maailman on käyvä milloin, niin tääll' on olentosi juuret syvät vain täällä kertoo taru ihmeitänsä, vain täällä sydäntäsi lähestyvät sun muistos rakkaat kaikki kätköistänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät