Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Se joka katsoo niin jalosti ja puhuu niin ylevästi kuin hän, ei taida pettää!... Vaan kuitenkin... Bartholdon sanat?... hänen varoituksensa? Minä tahdon täyttää lupaukseni, jos vaikka maa aukenisi jalkaini alla ja syvyys nielisi minun kitaansa! En tahdo enkä taida ajatella pahaa hänestä, armaastani, henkeni pelastajasta! Gerbert! Gerbert. Anna kultain!... lemmittyni! Anna.
Sodimme hyvän, kauniin eestä Me pimeyttä vastahan, Ja levitämme melskehestä Me ruskon öiseen maailmaan. Serenadi. Nuku jo mun kultain! Nuku makeesti! Silmäs kiini painaa
Tää asia myös on niin tärkeä Ett'emme valtaan hurjain sattumusten Saa sitä jättää. Rakas Ilmari! Sä lemmittyni! ... armahimpani!... ILMARI. Miks' olet surumielin, äitini? Oi Ilmari, mun kultain! Koska on Tuo Herran tahdon mukaan, miksikä Mun heikko sydämeni nurisee Ja valittaa? ILMARI. Sä ällös sure, äiti! KERTTU. En sure, en! vaan olen iloinen. ILMARI. Mut kyynel riippuu sinun silmässäs!
Vaan o! häll' ompi rakkaansa, Ja uskollinen kultansa, Mi ain' on hänen luonansa, Siis laulaa suruton. Mun täytyy yksin olla nyt, Ei mull' oo ystävää, Sit' usein oon mä miettinyt, Ja vielä mietin mä. Ah! poissa ompi rakkaani, Merelle kultain matkusti, Vaan kun rientää luokseni, Niin riemuitsen myös mä. Oi, Suomen lapsi!
Kun ei kuulla Lehmän luulla Tuolla pullittavan suolla! Kuule kultain, Kun ma huudan, Tyttö rukka, kaunis tyttö! Mielen hauto, Mielen kautto, Mielen vietto, nuori neito! Etkös enää Tule tänne, Sinun poikas poveen lennä? Muistan äsken Kahdenkesken Kuin istuimme kukkain keskell' Neitoseni Sylissäni Pitelin, ja vieressäni; Kuiskuttelin, Muiskuttelin, Muinoisia muistuttelin.
Näinpä vanhus vaan Lausuu lukeissaan Käen kukunnoita. Neito lempens kans Ollen toivoissans Kuiskaa vanhan luona: "Kuku kerta vaan Niin mä kultain saan Omaks tänä vuonna." Kun se monesti Kukkuu sulosti, Vanhus riemuu sille; Mutta neitonen Lausuu huoaten: "Terve Kyöpelille." Kerran kukahtaa, Silloin neito saa Riemun rintahansa; Mutta harmaapää Povens nöyristää, Oottaa hautoansa.
Vieressäin kun lemmin soitti, Soitti taivaan iloa, Toivon tähti mulle koitti, Niinkuu rusko nouseva; Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi! Vieri vuosi; luotain lähti, Niinkun päivä maillehen, Multa sammui toivon tähti, Sydän itki kaihoten; Surkeasti sydän soi: Aina, Aina, kultain voi!
KERTTU. Vaan olet miksi sitä epäilet? LALLI. Kerttu! Sa lapsuudesta rakastettuni! Kuink' olen ikävöinnyt sinua Ja toivotellut sitä hetkeä, Ett' taasen saisin sinun kohdata! Nyt vihdoin viimein saavun kotia Ja sydämeni sulaa ilosta Mut et sä kultain riennä syliini, Et ilosilmin tule tyköni, Vaan olet kylmä niinkuin talven jää! Voi tätä katkeruutta!
Kun nyt surun aaltoon vaivuin, Toinen lempi loistihen; Toivotonna siihen taivuin, Luulin saavain autuuden; Mutta rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi! Nytpä vaivain myrsky pauhaa, Hauta mulle aukeaa, Sydänparka ei saa rauhaa Se vaan kerran rakastaa Sillä rinnassani voi: Aina, Aina, kultain voi! Imatralla.
Pian soikoon kello taasen, Murhevirsi kuulukoon! Kultain kanssa tahdon aina Asua ja rakentaa.» ENSIM
Päivän Sana
Muut Etsivät