United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Loin ylös silmän; ja kuin huomenelta itäinen taivaanranta varjoon saattaa sen puolen, kunne Päivän soihtu sammuu, niin laaksosta päin kukkulaa nyt kulkein katseeni äkkäs ylä-äären osan, min valo loisti muuta voimakkaammin. Ja niinkuin paikka, missä vaunut vartoo, joit' ohjas huonosti Phaeton, hohtaa, mut himmentyvi kumpikin sen sivu;
Se oli äänetön todistus, että Georg oli ollut siellä, muttei yhtäkään viittausta löytynyt minne hän sitte oli joutunut. Tuuli oli yltynyt rajummaksi ja me jatkoimme suurella vaivalla matkaamme, milloin leväten, milloin soutaen tahi missä vettä oli matalammalta, sauvomalla kulkein.
Mä laulan vaan Kuin paimen kulkein polkujaan Hyräillen hyppii mielissään, Vaikk' yksikään Ei lainais hälle korviaan. SILM
Loin ylös silmän; ja kuin huomenelta itäinen taivaanranta varjoon saattaa sen puolen, kunne Päivän soihtu sammuu, niin laaksosta päin kukkulaa nyt kulkein katseeni äkkäs ylä-äären osan, min valo loisti muuta voimakkaammin. Ja niinkuin paikka, missä vaunut vartoo, joit' ohjas huonosti Phaeton, hohtaa, mut himmentyvi kumpikin sen sivu;
Täss' on se paikka, johon hengetönnä Sun äitis vaipui tuskissansa! Tässä Yön pimeässä kalpeaksi itki Hän poskensa ja harmaaks' suri päänsä. Täss' ilmaan hän sua isätöntä nostain Huus' surmaa, surmaa Fleming murhaajalle. Hän tässä järjen valon kadotti, Ja halutonna metsämailla kulkein Söi pettua ja kyyneleitään joi. Mun äitin', äitini, se sinä olet! Pois luotani, viel' et sä poikan' ole!
Oi, kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Laulujas kuunnellen öitä ma valvonut oon, kehrännyt onnen kultaista rihmaa aamuhun asti. Tunteja laskenut en, päiviä laskenut en. Ah, omain unteni vankina, onnen vankina kulkein, kutsunut veljiksein oon jumalat Olympon, antanut pilville kättä ja suudellut kukkia nurmen! Päässä jok'ainoan tien temppelin nähnyt ma oon.
Hän astui maalle yhden käytävän kohdalle, jonka molemmilla puolilla seisoi summattoman suuria, punaisesta granitista veistettyjä leijonia ja joka ulottui silmänkannon matkaa vuorenkupeesta ylöspäin. Tähän kupeesen oli hakattu mitä komeimpia portaita. Helppo oli siis kiivetä ylös, ja kulkein leijonakäytävää, Alroy pääsi ennen pitkää vuoren huipulle.
Ukko kiipesi kääseihin, löi Liinaharjaa selkään ja ajoi matkoihinsa. Ihmisiä tulvaili pyhäaamuna kirkolle, muutamat heilutellen komeissa kääseissä, toiset kulkein keppinsä nojalla. Kaikki vain pyrkivät samaan suuntaan. Mutta kukapa tuo, joka häkkirattaissa juuri ajoi kaikkein ohitse? Sepä oli Mäkelän muori.
Maan päällä on vain paikka tää, miss' suotiin sulle lies; tääll' elää, kuolla täytyy sun, vei onneen, turmaan ties! Uinu, lapsi, suloon ehtoon, tuuti, tuulan tuu! Hiljaa pienokaisen kehtoon katsoo kirkas kuu. Tarumaita käyn mä kulkein, laulun laulaa suu... Unta uinu, silmät sulkein, tuuti, tuulan tuu! Halki vuorten Terek huima syöksyy uomassaan: Hiipii luo tshetsheeni tuima, hioo puukkoaan.
Kas, kuinka purppuroivat Kultaiset länsimeren aallot oivat Ja leikitsevät noilla Mun muistojeni saaren rannikoilla! Pullistu, purjeen rinta, Ja kiidä pitkin valtameren pintaa! Ne viittaa mulle; ah mä riennän sinne: Kuin lasna vaivun, laineet, sylihinne. Kas rannan paadet hohtaa Ruusuisina, ja varjot vaipuu kohta, Syliinsä laaksot sulkein Ja palmuin pylväskäytävissä kulkein.