Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Maapallo ihmissydän on, joss' aaltoelee tulta, Tult' aaltoilee, kun nuoruutta sen ydin uhkuaa. Ah, sydän, hedelmöitse myös, kuin kukkii kevätmulta, Jos puhkeat, niin rankaise vaan pahaa maailmaa! Ei purjelaivat nähdä sais aaltoin huojuvan, Jos tuulet aina torkkuis, ei näyttäis valvovan. Vaan myrsky-yöt on Herran hallussa.
Selkääs sait, mut Cassion Viralta pois sait selkäsaunallas. Monikin kasvi auringossa viihtyy. Mut ensin kypsyy se, jok' ensin kukkii. Siis, malttia! Jo, peijakas, on aamu! Huveissa sekä toimiss' aika kuluu. Nyt poistu pois ja majapaikkaas lähde. Pois, sanon! Kohta enemmin saat kuulla. Pois, tiehes! Sill' aikaa itse syrjään maurin vien. Ja, juur' kun Cassio ahdistaapi rouvaa, Sisähän suoraa päätä!
Tappotannerten rauniot ovat tasoittuneet ja talot ja puutarhat ja puistot ja pellot ovat vanhoilla paikoillaan, ei mitään ole hävitetty, erämaa kukkii, koko maailma on ennallaan niinkuin tämä talommekin, josta en ikinä lähde sanoinhan jo: minä jään tänne enkä koskaan lähde. Pian, pian ne muistiin, onneni hetket!
On Suomi kaunis, kun tyyn' on ilta ja laulu rastahan laaksoss' soi ja päivä laskeva taivahilta viel' laakson lehtoja purpuroi! Ja päivän noustess' on kaunis Suomi, kun koski soittavi kanneltaan ja nurmi kukkii ja rannan tuomi kun hurmaa mun sulotuoksullaan. Ja kaunis Suomi on silmäellä, kun taivas suo valonlahjojaan ja kirkas kuu, kuni äiti hellä, luo katsehen joka nukkuvaan.
Kun hän, ku kulta-saliloissa syntyi. On nimetöinnä noussut töllissä; Ett' sormellani onnen armaat vaihdoin. Se raiska, jonka rikoksenne määräs Vaan murheesen, nyt loistehessa kukkii, Kun hän, jon kätkyellä onni istui, Sai kurjuutta ja vaivaa osaksensa. PARONI PANTZARSK
Päänsä painaa hilpein mielin Niin Almansor ben Abdullah Alle kasteen pyhän maljan Doomissa Cordoovan uljaan. Nopeaan hän doomist' astuu, Huimaan kiitää ratsullansa; Kutrit kosteat ne liehuu, Keikkuu töyhtö hatussansa. Tietä Alkoleaa kohden, Guadalquivir-virran rantaa, Missä mantelit ne kukkii, Oranjit luo tuoksujansa;
Se ei tee sitä, jos se lainaa tulta taivaasta, silloin se pitää tuvan ja sydämmen lämpimänä ja elämä kukkii ijäti vaihtelevan leikin tuhansissa vaiheissa: lähimmäisten ilahuttamisessa. Ja jos kotielämä on semmoista, silloin sada vaan lunta talviseni, sada vaan!
Nuo sinivuokot silmien, Nuo punaruusut poskusten, Nuo valkoliljat kätösten, Ne kukkii ja kukkii vielä vaan, Mut sydän on naatunut kokonaan. Sinitaivas ja manner on loistossaan, Ja tuulonen henkivi lauheaan, Ja kukkaset nuokkuvat niituillaan, Ja säihkyvät aamuista kastettaan, Ja ihmiset uhkuvat riemujaan Ja kumminkin hautaan haluaisin, Ett' armahan viereen sijan saisin.
Te poikani, mun jalot poikueni, Eloni illan kaunein kultakruunu, Seuratkaa uutta uskon-sankaria! Niin teettekin, sen tiedän varmasti. Siunattu siis on synnyin-hetkenne, Tuhansin siunatuita urhotyönne, Sukumme versoo, kukkii kunniaksi Tään kalliin maan ja kansan urhokkaan.
Niin onnen myyrää ei löytyä voi, Kuin tyttö tää ei vaikka ! Kun rikas poika kihlat toi, Ja on katsottu torpanpaikka; Kun hiehon saan ja possun saan, Ja aura on hällä ja ruuna Ja toista sataa taskussaan Voi, onko kuultuna kuuna! Ja kevät viihtyy mielellään, Kun kukkii heinävä rinne; Miss' aurinko keksii tähkäpään, Se hymyy ja paistaa sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät