Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tavallisesti kävi aina niin, että kuulimme iltaisella isämme käyvän kysymässä: "joko ne ovat kotona?" ja saatuansa myöntävän vastauksen, tulevan vitsa kourassa vuoteemme viereen. Vaikeus oli nyt vaan olla makaavinansa sikeässä, eikä räpyttää silmiänsä. Kohta tuli aina äitini perässä ja lausui: "älä heitä enään herätä; anna vasta huomenna."
Mutta pöydän edessä, pattisauva kourassa, seisoi lukkari, valmiina alkamaan puhettansa, joka ravistelisi selkämunia; ja tuikea oli hänen muotonsa.
Mennään nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja kourassa; se antaa meille vähän niinkuin juhlallisuutta. EERO. Liioinkin jos kukkolehden näkyviin käännämme. JUHANI. Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka raivosi minua menneenä yönä. SIMEONI. Kerro se; ehkä on se meille terveellinen varoitus.
»Mutta nekin tulevat omille niskoille elätettäviksi», huomautti joku. »Tulkoon! Ennen sitä nyt kasakan talossa elättää, kuin tässä iankaiken seisoo tampio kourassa tappeluun valmiina.»
Enempää ei asiasta puhuttu, ja kohta päivällisen jälkeen Kustu lähti Jaakon kanssa kartanoon, ja Viulu-Mikko meni myöskin pois. Patruuna Pohjosen rouva istui kartanon kuistilla, leikkien lastensa kanssa, ja näki samassa Jaakon, joka lähestyi nuoren kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syvästi kumartaen Jaakko kysyi: »Saako patruunaa puhutella?»
Pyhäjärveläisen lakki kourassa lähdin minä häntä etsimään, jos jostakin löytäisin. Oli hän mielestäni kaikin puolin siksi merkillinen, etten saattanut jättää häntä, niinkuin kaikki muut markkinamiehet tekivät. Ja etenkin sitä olin hyvin halukas tietämään, miksi hän sillä lailla yht'äkkiä väkijoukon keskestä tiehensä syöksyi. Kauan ei minun tarvinnutkaan häntä etsiä.
Rouva kutoi, ajatuksiinsa vaipuneena, sukkaa, silloin tällöin katsahtaen: tyttäreen, joka seisoi pöydän vieressä, kirkkaassa lampun valossa, liikkumattomana kuin kivipatsas, molemmin käsin nojaten pöydän syrjään, rypistynyt kirje kourassa ja hänen katseensa, josta kaikki elo oli äkkiä sammunut, oli toivottoman synkkä ja hänen kasvonsa kalpeat kuin kuolleen.
TUOMAS. Tämä olkoon asetus. LAURI. Siihen suostun. TIMO. Niin minäkin. SIMEONI. Siihen suostumme kaikki yhteisesti. JUHANI. Hm! Olkoon päätetty. Ja muistakaat: joka tästälähin mielii vikuroita, hänellä on jäniksen passi kourassa, potkua pyllyssä ja käpälämäki edessä. Mihin työhön iskemme huomenna kiinni, te murjaanit? Kyllä minä teidät opetan.
Kun hän sitten isojen, tulisesti riehuvien rautojen ääressä muokkasi tuolla raskaalla majavasarallaan, silloin oli leikki poissa. Sydän kourassa sai silloin vahvakin pajakumppani olla, sillä noin kiireessä ja tärkeässä kohdassa oli seppä aina pahalla päällä.
Nyt taistohon, raukat, rajan takaa te tulkaa! Saa kyydin, ken miekkaa ei kourassa kanna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa. Suuss' illan, miss' ylpeän linnan ma nään, soi laulelo vanhuksen harmajapään, ja poskia laulajan kyynelet valaa: "Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät