Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Mutta nyt eivät auttanekaan, niin vaikka sa luulet; siks sua neuvon, väisty jo vain oman joukkosi keskeen; kamppailuun älä käy mua vastaan, vaan mene ennen kuin tuho ennättää; hukan houkkakin tultua tuntee." Hälle nyt Aineias näin vastasi vankkumatonna: "Suull' älä peljättää mua koita sa, Peleun poika, niinkuin arkaa lasta!
Temppelit tehdään ihmis-asunnoiksi, yksilöt yhteiskunnan muodostavat. Turha, kultainen mielikuva! Kumpi on kauniimpi: uskoa, että vapaus koittaa, toivoa, että valkeus voittaa, ja taistella valkeuden eestä, vai taistella tietäen, ettei valkeus koita, tietäen, ettei vapaus voita, ja sentään taistella?
»Ei koita yösi, Suomi; jo päiväs tullut on, Ei kuolla voi se kansa, mi pyrkii elohon. Nuo öiset sumut vieraat, ne poista mielestäs, Ja tulevainen onnes vaan etsi itsestäs. Sun vihan myrskyt murti, hajoitti ajan vuo: Nyt itse pirstaleistas taas Suomen kansa luo. Sun kieles vieras sorti: se voimaan nosta taas, Ja itse uljain mielin käy ohjiin oman maas».
Vihantava maa ja kultainen aurinko ja kaikki ne ihanat ja mainiot näyt, joita te niin hellästi ja runsaasti jakelette ajattelemattomille ihmisille, jääkäät hyvästi! Minä kuolen erämaahan se on katkeraa. Ei enään, ei, ei milloinkaan enää toivokas päivä minulle koita eikä raikas tuuli nouse terveyttä ja iloa tuottavilla siivillänsä.
KOVAS Nousee, raskaasti: Sillä tiellä emme voi sinua seurata! Eräitä muitakin nousee. URMAS Hämmästyneenä: Ette voi...? KOVAS Emme, sillä sitä tietä astuen ei Mervialle koskaan päivä koita. HORHOJA Värisevällä äänellä: Täytyykö meidän nyt erota, Urmas? Me olemme liian kauvan rinnan vetäneet...
"Yölepakot ovat käytöllisiä," sanoi Kenelm, "heidän on nälkä ja heidän liikuntovoimansa tänä iltana on suuri. Heidän halunsa on kiinnitetty hyönteisiin, joita he ajavat takaa. Tähdet ei heitä ensinkään miellytä; mutta tähdet houkuttelevat koita esiin." Cecilia pani pienen vyönsä koin yli, ett'ei se voisi lentää pois ja joutua yölepakkojen saaliiksi. "Kuitenkin," sanoi hän, "on koikin käytöllinen."
Fariseus! jo määränä kun löi sun synnyinhetkes. Nyt lihassasi kylmässä ei intohimot soita. Saat elää rauhaa matalaa. Ei murhe, riemu kolkuttaa sun sydäntäsi koita. Sun sydäntäs! No kieleni, jo valehia puhut. Sun sydämesi paikalla on lakikirja painava. Niin haastelevat huhut. Ja homeessa jos kirja on, niin ethän liene sinä! Sun kätesi, sun kasvosi jo kaukaa silmä äkkäsi niin ihmeen kiiltävinä.
CASSIUS. Ja Decius Brutus. BRUTUS. Hänkin tervetullut. CASSIUS. Ja Casca, Cinna ja Metellus Cimber. BRUTUS. Olette kaikki tervetullehet. No, mitkä valvottavat huolet nyt on Karanneet yön ja silmienne väliin? CASSIUS. Sananen, kuulehan. DECIUS. Tuoss' itä on; Tuoll' eikö päivä koita? CASCA. Ei. CINNA. Suo anteeks, Koittaapa: harmaat juovat, jotka tuolla Jakavat pilvet, päivän airuit' ovat.
"Hyvä isä nähköön!" supisi Leena kalveten, "joko se emäntä nyt senkin tietää." "Minä en enää toiseksi vuodeksi jäisi tähän taloon, vaikka en leipää missään näkisi", sanoi Taavetti juhlallisesti, ja Mari kuului nurkassa itsekseen jupisevan: "koita, koita kekriaamu!" Sitte hiipivät palkolliset tuvasta pois hiljaa, kuin varkaisin menijät ja lähtivät jokainen vuoteelleen aittoihin ja ylisille.
Hän laulaa mielessään vielä silloinkin, kun viimeinen päivänsäde häviää hänen sammuvaan silmäänsä: Ei ole niin suurta surua, Ett'ei ilo voita, Eikä niin pitkää pimeää yötä, Ett'ei päivä koita, Veijo, veijo, ollaan toivossa, Veijo, veijo, vielä haudan reunalla.» »Sepä oli hyvä laulu!» sanoi Miihkali ja ikäänkuin virkistyneenä taputti veljeään olkapäälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät