Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Vaan siinä juhlimis-touhussa sieluni ei halannut muuta kuin nähdä sitä yhtä. Myöhäseen hän tuli tuo, jolle olin antanut kruunun ja joka oli itse "kruunu," mutta kaunihimpi. Hän kainona astui vanhempainsa rinnalla eikä näyttänyt siltä kuin olisi hän edes siitä tiennytkään, että oli kaunis, vieläpä kaunihin kaikista. Hänen vanhempansa oli muuan forstmestari vaimoineen.
Täss' suotta rynnäköidä koitat, Vaan viekkaudella immen voitat. FAUST. E'es liina tuo tai jotakin, Mi verhos rinnan kaunihin! Mua vie tuon enkel'-vuoteellen, Niin saisin lemmen-lievikkeen! MEFISTOFELES. No, näyttääksein kuink' altis oon Ma hekkumanne palveloon Viel' iltapäivän kuluessa Olette neiden huonehessa. FAUST. Ja häntä näen ja lemmin? MEFISTOFELES. Ei! Hän naapur'rouvan luokse käy.
Voipi yhden rinnalla toinenkin mahdoton asia tapahtua. Käsi kaunihin tekevi, sitä silmä katselevi; suu sanan hyvän puhuvi, sitä mieli muistelevi. Vertaus, kun kauniita laitelmia nähdään, tahi kauniita lauselmia kuullaan. Käypi viisaskin vipuhun, hullu huhtovi sivute. Velvollisuutemme kyllä on aina eteemme ajatella.
"Miksis minua teitittelet, Mari?" kysyi Severin, melkein surun voittoisesti ja ojensi tytölle kättä; "olenko minä kasvanut sinun silmissäsi, taikka oletko sinä kasvanut omissa silmissäsi?" "Enpä tiedä", vastasi Mari, ujosti, "te sinähän olet nyt herra ja koulun käynyt." "Koulun käynyt ja herra, olkoonpa niinkin. Mutta sinä olet kylän kaunihin". "Tulitko pakiparaastasi sitä minulle sanomaan?"
Viel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella, kun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi, miekalla menetetyksi, keihä'ällä keksityksi! Itkin pois ihanat silmät, kasvon kaunihin kaotin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Viel' olen toki elossa, vaikkapa piti paeta, pistäitäni piilosalle tänne synkkähän salohon, korven kolkan kainalohon.
2:NEN KALEVALAINEN: Varo sie oma varasi! Muistatko tihuja töitäs? 3:S KALEVALAINEN: Poikani viinahan opetit. 4:S KALEVALAINEN: Tyttöni kaunihin kadotit. LEMMINK
Kultakangas kätkemähän, Itki vuoen, itki toisen, Ja itki ikänsä kaiken; Pois itki ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotti. Meni metsähän kesällä, Lintu lauleli lehossa: "Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuvet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat."
Kun vaivaani teille ma valittelin, Te olitte vait suin haukottavin; Mut koreita värssyjä siitä kun tein, Mua kiititte kaunihin eloogein. Kun pirua huutelin, tuli tää, Ja mua hän alkoi ihmettää; Ei ole hän ruma; lempo ties, Ett' oli hän moinen hieno mies, Mies kaikkein parhaalla i'ällään Ja nöyrä ja höyli järkiään. Hän viisas diplomaattikin on, Ja selvitti kirkon ja valtion.
Minun jauhinvuorollani, Ilman sormen soutamatta, Käen puuta kääntämättä, Käsivarren vääntämättä, Peukalon pitelemättä! Mitä kilkkoat kivonen, Mitä vuori voivottelet, Minun riskin rinnan alla, Alla kaunihin käteni? Sitäkö kilkkoat kivonen, Sitä vuori voivottelet, Vienoista vetäjätäsi, Jalotonta jauhajata?
Kuninkaisella ryhdillä kantoi Harasarvisen kaunihin pään, Mut pensahan suojasta tähtäs Sala-ampuja pyssyllään. Tomun helmahan heilahti kruunu Tuon voihkivan ruhtinaan, Ja kaatunut kanervan kukkiin Vuos hurjoa hurmettaan. Tuo rohkea mänty, mi nostaa Päin taivasta latvoaan, Mä tiedän sen ylpeän riennon Ja toivonsa voimakkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät