Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kuninkaisella ryhdillä kantoi Harasarvisen kaunihin pään, Mut pensahan suojasta tähtäs Sala-ampuja pyssyllään. Tomun helmahan heilahti kruunu Tuon voihkivan ruhtinaan, Ja kaatunut kanervan kukkiin Vuos hurjoa hurmettaan. Tuo rohkea mänty, mi nostaa Päin taivasta latvoaan, Mä tiedän sen ylpeän riennon Ja toivonsa voimakkaan.
Sillä edellytyksellä voisi hänen mielestään vieläkin syntyä silta, joka toisi yhteen Aunuksen, Vepsän, Viron, Karjalan ja Kainuun: siis siinäkin suhteessa melkoinen laajennus suursuomalaisuuden houkuttelevien haaveiden maailmassa, jotka juuri tähän aikaan olivat suomalaisuuden muun riennon keralla nuorten patrioottien povissa heränneet. »Suomen silta!» Mikä liikuttava kaiku vanhoilta ajoilta sisältyykään noiden kahden sanan tulkitsemaan kansallisen eheyden ikävöimiseen, ainoaan, mikä meillä ei ole perustunut kansalliseen kompromissiin, joskin ehkä pieneen, helposti ymmärrettävään itsepetokseen!
Se oli kirjoitettu erään rautatiejuhlan johdosta eikä ole hullumpia, vaikka sitä semmoisena siihen aikaan naurettiin. Kun rautatiejuhlat ovat tätä nykyä päivänkysymyksiä, panen sen tähän. Se on näin kuuluva: Nytpä Suomi suloin iloitse, Sekä riemuin riemuele, Kun olet vyötty riennon vyöllä. Riennon rintaseppeleillä, Suomen riennon rintavöillä Kansan kunniasiteillä!
Riennon on juhla joutununna, Riennon on aurinko ylennyt, Riennon on aika auvennunna, Riennon on ikä alettu. Riennon on ikä ikuinen, Riennon on päivä päättymätön. Siis Suomi suloin iloitse, Sekä riemuin riemuele, Terve tiemme, terve työmme, Terve vyömme ja väkemme! Se oli runoa. Ja proosassa oli silloin tällöin monen palstan pituisia polemiikkeja ruotsinmielisiä vastaan.
TASSO. Tekoja kerskattavia ei tehnyt mun ole nyrkkini, mut siihen luotan. ANTONIO. Sa luotat sääliin, joka liian kieroon on vienyt onnes riihattoman riennon. TASSO. Oon täysikasvuinen, nyt tunnen sen. Aseiden uhkapeliin kanssasi ois mulla pienin halu ollut käydä; mut yhä paloa sa kiihdät, veri jo kiehuu, tuskallinen kostonhimo kuin koski rinnassani kohisee.
Kun he kuulevat jonkun kansallisen riennon, jonkun kansallisen hätähuudon, nostavat he kyllä päätänsä ja katsoa ällistävät asian menoa ja mitä on tekeillä; mutta sen edemmäksi he eivät voi vielä päästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät