Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kaikista uljain, kaunihin myöskin Onpi mun mielessä lemmitty sulho. Lyhyt on Suomessa talvinen päivä, Lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt, Lyhythän myöskin on nuoruuden aika. Lyhinpä sentään on immestä ilta, Jonka hän sulhonsa sylissä viettää. Pitkä on syksyen tähdetön ilta, Pitkä on talvisen päivyen puhde, Pitempi Pohjolan kesäinen päivä.
Kaari on kaunihin näköinen, jousi jonki maksavainen: hevonen selällä seisoi, varsa juoksi vartta myöten, kapo kaarella makasi, jänö jäntimen sijassa. Vuoli piiliä pinosen, kolmisulkia kokosen: varret tammesta vanuvi, päät tekevi tervaksesta. Minkä saapi valmihiksi, sen sitte sulittelevi pääskyn pienillä sulilla, varpusen vivustimilla.
Sillä nuoren neitosen silmä on terävä ja vilkas. Se näkee pian, mitä nähtävää on, ja on silloin jo ihan toisaalla, kun tutkittava ehkä varoo jotain uteliaisuutta. Mitä Mari Severinissä havaitsi, ei nähtävästi ollut muuta kun miellyttävää. Sillä tuo hänen Puolamäelle tullessaan lausumansa imarteleva sana että Mari oli kylän kaunihin, oli sanottu leikillä ja leikkipuheena pidettävä.
"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä, jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin? "Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin molempihin reisihinsä: mehiläinen siitä syntyi. "Niin se neuvoi lintuansa, mehiläistänsä opasti: 'Mehiläinen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas!
Puhjetessa kukka puhtahin, Lehti tuorein hiirenkorvallisna. Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosessa. Oi, jos oisit sydämeni: Raitis kuni uusi oras, Puhdas kuni kehdon lapsi, Kirkas kuni lähteen silmä Niin jos oisit sydämeni! Missä köyhän kujerrus?
Neiti tuosta itkemähän, Kultakangas kätkemähän, Itki vuoen, itki toisen Ja itki ikänsä kaiken; Pois itki ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotti.
Tule syyskin, keltahiuksinen, Haudalleni hapses hajoita, Käske kukkas saattovierahaksi, Nurmi haudalleni nukkujaksi, Iltarusko haudan siunatkoon, Tuulen viima virren veisatkoon, Talvi tulkoon, hautapeittoni, Senpä all' on viime toivoni! Mik' on kuulla kaunihin? Korpin laulu ja vareksen. Mik' on nähdä ihanin? Suden silmät ja ilveksen. Tuntea mik' armahin? Surman sormet ja suukkonen. TYYTYM
Se oli yksinäisen, keskellä persikanväristä pengertä olevan Dierkhofin kaunihin aika, aro rupesi kukoistamaan ja mehiläisparvet, jotka siihen asti olivat ahmineet elatuksensa rapsaatti-maista ja tattaripelloista, lensivät hurmaantuneina hunajarikkaalle tasangolle... Ne hyrisivät jälleen ikivanhaa yksimuotoista lauluaan vanhan katon ympärillä!
Kun kesä=aik' oli kaunihin, Ol' ystäviä myös mullakin; Ne käskemättäkin tulla taisi, Nyt, vaikka käskis, ei niitä saisi. Ne oli pienoiset, siivekkäät Ja mustatakkiset, siropäät. Ne tuli tänne, kun lumi suli, Ja katosivat, kun syksy tuli. Ja heistä talveksi yksi vaan Jäi tänne luokseni asumaan. Se ympärilläni hyristeli Ja hyppi, nyppi, ja pää se eli.
Täytyikö Wapun väistyä palvelus-tytön tieltä, Wapun, ylimystalon emännän? Eikö hän ollut rikkahin ja niinkuin kaikki miehet vakuuttivat, kaunihin tyttö koko maassa? Oliko ketään näillä seuduin, joka voimassa ja kelvollisuudessa olisi häneen verrattava, eikö hän lajiansa ollut ainoa ja heistä ei tulisi pariskuntaa? Maailmassa oli ainoastaan yksi Jooseppi ja tämä ei tulisi hänen omakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät