Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Noin hänen virkkaissaan tuli kuolo ja kaihti jo hältä silmät, sieraimet. Vaan ryntääseen jalan polkein pois veti keihään Patroklos, kera pallea lähti. Sankarin sielun tempasi myös terän vaskisen myötä. Valjakon myrmidonit pysäytti, mi vauhkona korskuin karkota mieli, kun vaunuistaan oli irti se päässyt.
Kaikk' ei auvokkaat sua vainoa viel' ikivallat, vaan pölypilveen voi päämiehet iliolaisten viel' avotanteren peittää, pois sinun silmäsi nähden karkota kaupunkiin sotaleirin luota ja laivain." Virkki ja karkasi päin kedon poikki ja huus jylyäänin.
Kons' oli murtanut Patroklos rivit heilt' etumaiset, 394 laivoja kohti ne tunki hän taas, ei sallinut heidän karkota kaupunkiin, mihin mielivät, vaan välimaalla laivojen, virran myös sekä muurin korkean heitä vainosi, maahan löi, monen kuoleman kostaen. Ensiks iskun sai Pronoos; sivu kilven, kun povi hiukan paljastui, kävi peitsi jo tuima, ja herposi maahan mies rytinällä.
Tottako mieles on siis luot' Ilionin katulaajan karkota pois, min vuoksi jo niin iso vaiva on nähty? Vait ole, että akhaijit muut ei moisia kuule, päästää kielen päältä mit' ei ikipäivänä saisi mielevä mies, joll' on äly harkita haastelojansa, saatipa valtikan kantaja, jonk' ylijohtoa joukot moiset seuraa kuin sua Argos-maan väki vankka.
Oi, tiedän yön, ja itkuun laulut taipuu Mut vait ma päivää etsin, muistain ain, Kun milloin mieli mustaan suruun vaipuu, Ett' auringossa heelmät kypsyy vain. Mailmahan ihmeiden, Helios, loista, Mielestäs, ihminen, Synkeys poista. Foibos hän varjoja Silmin ei koskaan nää! Usvien sarjoja Kuolo vain ymmärtää! Murheiden kaaos Karkota ihminen, Riemua saaos Mailmassa ihmeiden!
Kahtapa kaiketi ei hevot vinhat vie tyköämme 257 turvaan jälleen heitä, jos toinen karkota voiskin.
Huutaen iliolaisia päin rivit karkasi taajat; kaikupa vastaan soi vavisuttava laivojen puolta. Mutta kun urhean Patroklon näki iliolaiset kanss' ajomiehen rientävän päin asu välkkyvä yllään, kaikki he kammahtui, rivit alkoi horjua heiltä, luulivat nopsan Akhilleun näät he jo laivojen luona pois vihan riisunehen, sopumieleen suostuen jälleen; vilkuivat joka mies, kuhun turmaa karkota tuimaa.
Vaan asun riisunut kons' oli askelnopsa Akhilleus, näin sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot, miehen tään kun taivahiset nyt sortua salli, tuimemman tuhotöiltään kuin koko muu suku Troian, niinp' asekoitokseen on käyminen muureja kohti, tuon tuta saadaksemme, mi Troian miesten on mieli: kaupungistako karkota, kun valionsa jo vaipui, vai yhä sinnekö jäädä, jos onkin poissa jo Hektor!
Päivän Sana
Muut Etsivät