Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Niin lähde nyt Kanteletar matkoihisi, ei esteeksi hyville tavoille, kristilliselle mielelle ja elämälle, tahi muille hyville tarkoituksille, vaan jälkinäytteeksi ja osotteeksi entisen ajan elämästä, tavoista, mielestä ja muusta laadusta, kun myös joksiki tienviitaksi Suomen tulevalle laululle ja laulajoille, ja muille ystävillesi sekä hyvänsuovillesi syyttömäksi ajanvietteeksi, jos ei huvitukseksi ja opiksi!
Kun he sitten hauattihin Maan alle makaamahan, Yksi puron tälle puolen, Toinen puron tuolle puolen, Nousi siitä nuori koivu Kumpaisenkin hauan päälle, Juuret yhtehen junivat, Latvat toinen toisihinsa; Hakattihin koivut maahan, Lastut lensi toisihinsa. Kanteletar III: 36. Kuollutta kultaansa itkevä neito.
"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laeltu, Kolmatta on kuoleteltu, Ei ole vihille saatu Kanssa Eerikki ritarin." Kanteletar III: 32. Klaus Kurki ja Elina rouva.
Nyt se pispa taivahassa, Herran enkelein elossa, Voiton virttä veisailevi, Lalli paikassa pahassa, Sakean savun seassa, Helvetissä hiihtelevi. Siellä pirut pistelevät Helvetissä helteisessä Sieluparkoja pahasti. Varjele vaka Jumala, Estä Luoja armollinen, Meitä sinne saapumasta; Saata taivahan salihin, Ijankaikkiseen ilohon! Kanteletar III: 28. Annikki ja Kesti.
Nu går det dock icke an att skicka dem härifrån, utan måste jag spara dermed, tills jag kommer till Sordavala." Lönnrotille. Sordavala den 8:de Julii 1846. Högädle Herr Doctor! Herr Doctorns bref af den 23:dje maji hade jag äran emottaga i Salmis i söndags och Kanteletar nu härstädes, för hvilka jag på det hjertligaste får tacka Herr Doctorn.
Nyt se sisältää 50 runoa ja 22,795 säettä. Tällä välin häneltä jo on v. 1840 syntynyt Kanteletar, kokoelma Suomen kansan laulurunoja, ja pari vuotta myöhemmin kokoelma Sananlaskuja ja Arvoituksia. Välillä kiinnittää myös suomenkielen tutkimus hänen mieltään.
Eip' on maaten maa pietty, istuen isosen pelto; ei suannut suuri pelto, maa ei sallinut savinen miestä verkaista vaolla, koriata kuokan päässä, piian pitkiä hameita, sukan vartta valkeaista. Nyt tämä nykyinen kansa, sekä kansa kasvavainen, maaten maitansa pitävät, penkin päässä peltojansa; syövät maansa makkaroina, itroina isonsa pellon. Kanteletar. Kelle mä sanon suruni?
Menen metsähän mäelle, puhelen Jumalan puille, haastan haavan lehtysille, pakajan pajun vesoille; ne ei kerro kellenkänä, kuihkaele kullenkana. Kanteletar. Kuluu ikä laulamattakin. Noin sanoi minun emoni, varoitteli vanhempani: "Elä lapsi paljon laula, tytär tyhjiä sanele; ikä kultainen kuluvi, aika armas rientelevi, sinun lapsen lauluissasi, kurjan kukkumaisissasi."
Yht'äkkiä avautui siinä hänen eteensä Kanteletar, ja kun hän sen näki, hän ihan kuin olisi säikähtynyt. Mutta sitten leimahti ilon tuli hänen silmissään ja hän huudahti: Siinähän on Kanteletar! Ja kun hän sen huudahti, hänen äänensä melkein vapisi. Sitten hän rupesi kirjan lehtiä kuumeentapaisesti selailemaan. Katsotaanpas, onko se täälläkin se runo.
För en väntad ny redaktion af Kanteletar vore detta af största vigt, och borde dertill ej allenast Ingermanland genomforskas, utan äfven södra delen af Wiborgs län allt ända ifrån Säckjärvi och Wederlax till Ladoga, och isynnerhet vore det af intresse, att besöka Finska vikens holmar Högland, Lavansaari, Tytärsaaret och Seitskär.
Päivän Sana
Muut Etsivät