Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sydänlohtua suloista, lemmen kaihon lääkitystä soittimesta saatuansa, otti koito kantelehen, kätki kainaloisehensa, painui kuusikon povehen oksat tieltä taivutellen, marjanvarsia varoen kulkiessa päin kotia taattovainajan talolle. Sinne kukkana katosi tytär Väinämöisen veljen, sinisilmä, kultakutri, kaihomieli Kanteletar. SALAMAIN KESKELL
Se oli se sama Kanteletar, jonka olin ennenkin emännältä saanut. Hän sen nytkin haki käsiinsä ja antoi minulle. Siitä oli minulle kauaksi aikaa iloa, ja sitä minä enimmäkseen luin. Liisa näkyi olevan emännän parhaita ystäviä, ja hyvin häntä emäntä minun kuultenikin kiitteli. Hyvä ihminen hän minustakin oli, vaikka emme me usein puheikkain joutuneet.
Tuikkaen tuli palavi, vilkutellen valkeainen, eessä lapsen armottoman, kohalla kovaosaisen. Noin tunsi tulen isäntä, virkkoi valkean pitäjä, tuvallinen tuumoavi ja sanovi saunallinen: "poies turvaton tuvasta, armoton katoksen alta! Tuulen vieä turvatonta, ahavaisen armotonta, varatonta vastarannan." Kanteletar. Tuo kerta rajalle rauha.
Pienet poikani poloiset, kaikki tyyni kantamani, ne on vietynä Virohon, Saksan maalle saatettuna, herroille hetalehiksi, kauppamiehille kaluiksi." "Elä itke repo rukka! tule minun turvihini; avarat asunnot mulla, pellon pientaret laveat, hongan juuret huonehina, kantoset kamariloina." Kanteletar. Lintuin käräjät.
Näin kevätunelmoita urpupuun ja lemmen haavehia hangen alta lie nääkin nuoret laulut maaliskuun, kun vast' on aavistettu kevään valta. Sijan tieän, kussa synnyin, en tieä sitä sijoa. kussa kuolo kohtajavi. Kanteletar. IS
Häneltä on ilmestynyt kaksi runokokoelmaa: Lauluja Suomen neitosille v. 1850 ja Pieni Kanteletar 1853. Laula, laula lintuseni, Pienoiseni, pääskyseni! Kultasuu, hopeakieli, Visertele virsiäsi, Illoilla ikävissäsi, Aamulla ajan kuluksi, Päivillä huviksi muillen; Laskettele laulujasi, Soittojas suloisimpia, Runojas ruikuttamia.
Se kirja, jonka sain, se oli se sama, jota tuossa äsken luin, ja kun emäntä näki, että minä kirjoja ikävöin, niin hän antoi sen minulle ja sanoi, että saisin sen omakseni, jos hyvästi pitelisin. Minä kysyin kummastellen, mistä emännällä oli Kanteletar hänelle antaa.
"Kutti, kutti, keito Kesti, Sehän oikein olikin, Niin sun kävi, kuin pitiki: Ei ole aina Annin armot, Annin armot, Annin tyynyt, Ei ele Annin pää-alaiset, Eikä Annin kirjavaipat; Anni ei nyt suuta anna, Meren aalto antelevi, Meren on tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto pää-alaisinasi." Kanteletar III: 34. Lalmanti ja Inkeri.
Vaan elkää hyvät imeiset tuota ouoksi otelko, jos mie lapsi liioin laulan, pieni pilpatan pahasti; en ole opissa ollut, seisonut sepän pajassa, saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia; olen oppinut kotona, oman aitan orren alla, oman äidin värttinöillä, veikon veistoslastusilla. Kanteletar. Ohoh kultaista kotia!
Päivän Sana
Muut Etsivät