United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kanna, poika, pienyydestä piippu-nysä nyrkkisessäs kotona ja kylässäkin. Vielä aikas veitses kanssa lehtisiä leikatessas. Anna nenäs alttarina olla aina pyhän sauvun.
Kaitse, Luoja, köyhän karja, kaitse köyhän siemen, että kauan kukoistaisi väki Väinön niemen; jos et suone tyyntä säätä, suonet tuulta lauhaa, ettei sota, rutto, halla raasta Suomen rauhaa; meille, meidän lapsillemme rauhan askar anna, ettei tänne maailmalta vihan viestit kanna; tämän maan me varjellehet oomme vainon alta, tääll' on ahot autuaiden, valoisien valta.
Hoi velinen veitoseni, Kaunis kasvinkumppalini, Kuule'pas, kuin sanelen, Kielen kurjan kuikuttelen: Mikä lienehe minulle, Kuka kurjan kannetulle, Iskennä tämän ikävän, Tämän huolen hoivannunna, Tämän kaihon kantanunna, Murehen mukaellunna! Ei ne muut muretta tunne, Kanna kaihoista syäntä, Niinkun mie katala kanto Kannan mustoa muretta, Syäntä syennäöistä, Huolta hiilenkarvallista.
Itse tuon sanoiksi virkin: 'En sinulle enkä muille kanna rinnanristiäni, päätä silkillä sitaise. Huoli en haahen haljakoista, vehnän viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leivän kannikoissa tykönä hyvän isoni, kanssa armahan emoni." Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "Elä itke, tyttäreni, nuorna saamani, nureksi!
Tuli suuresta seurasta parhaillaan mies, hiljainen oppinut, kotiaan. Joku kysäsi: »Miten miellytti teitä?» »Jos kirjoja ois he, en lukisi heitä.» Sa kanna kuormas niinkuin voit ja salaa surusi visuimmin. Jos osankin ystävälles soit, saat kohta tusinan takaisin. Ilomiellä heitä opettaisi, jollei kohta he mestareiksi saisi.
Niin uskallan sekä ajatella että ajatukseni lausua, sukupolven kuullen, josta ei yksi kahdestakymmenestä omaa tukkaansa kanna, että Rosa Bonheurin lyhyeksi leikatut suortuvat ovat kauniimmat ja mieluisemmat nähdä, kuin nuo taideteokset, joita valmistellaan kiehkuroista, valleista oravanhännistä ja karviais-pensaita eli mitä kaikkea ne laitokset muodoltaan lienevät, jotka meidän päivinä, peruukkimestarin taideahjosta esiintuodaan".
Siivottomassa ympäristössä eivät jalot sielun ominaisuudet menesty, sillä ihmisen ulkonainen elämä on sisällisen ihmisen kuvastin. Hyvä puu ei kanna huonoja hedelmiä? Siivottomat tavat, pahat ajatukset, riettaat puheet, tyhmät teot saavat aina alkunsa turmeltuneesta sydämestä.
Ukko, auta orjan lasta, nosta polves päälle kiltti, korjaa koito maailmasta, kapaloissa kauas kanna, hyvin kätke hallan-arkaa, isää ällös ilmi anna; kohta kynnän Kalman sarkaa.
En sitä mitenkään välttää voi. Ja tiedätte, kuinka minun silloin käy... Minulla ei ole muuta jälellä kuin hukuttaa itseni! Matti. Muista, että kun hätä on suurin, on apu lähinnä. Kanna kohtalosi yhtä kärsivällisesti kuin minä. Juhana. Me pelastamme sinut! Liisa. Jos voitte! Matti. Sinun pitää piiloutua jonnekin, samoin kuin minunkin. Liisa. Piiloutua? Juhana. Todellakin! Käy sinä piiloon myöskin!
Virkkaa tyttö viimein: »Lähden.» Käypi Hurtta käteen hälle, lausuu: »Tyttärensä tähden taaton annoin elämälle, sulhon morsionsa vuoksi; itseäs en enää anna, jääös, hyvä, Hurtan luoksi, Hurtan huolet, riemut kanna!»