Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Jumala on vanhurskas Jumala, Hän kurittaa meitä, vaan ei Hän hyljää", niin lohdutti Timo aina, silloinkin kun oma luottamuksensa järkkyi, kun päivä meni, toinen tuli odotuksessa, että jotakin tulisi ilmi, mikä voisi pelastaa Taavin, vaan pelastajasta ei tullut tietoa mitään. Näin olivat nämä vanhat yhäti toivon ja pelon vaiheilla.
"Se on oikein, varsin oikein!" sanoi Uoti mennessänsä alas trapuista niin raskahin askelein, että koko mökki järkkyi. Siellä alhaalla isossa kammarissa seisoi seppi äidenisän polven nojalla. Koska Uoti nyt astui sisään, sanoi hän kohta, voittaaksensa pojan: "Kuuleppas, Juoseppi! minä tahdon tänäin antaa sinulle jotakin kaunista ja julkista! Sanos nyt vaan!"
Jopa ennen aikoinansa Liikkui vahvat linnan portit, Järkkyi rautaiset saranat, Tornit linnan torkahteli, Välähteli linnan västit, Liikkui linnat, järkkyi järvet, Vuoret vaskiset vavahti. Ilma liikkui liitoksista, Jäsenistä maa järähti, Puhki syöstyi suuret pilvet, Taivas reikihin repesi, Ilma kaikki ikkunoiksi, Tullessa Jumalan tunnin, Avun Herran auvetessa.
Silloin olin mies parhaassa iässäni, eikä minun ollut mahdollista itkeä naisen kyyneliä, mutta varjelkoon teitä Jumala, rakkaat lapseni, kokemasta koskaan niin surullisia aikoja. Sillä silloin totisesti maa vapisi ja järkkyi, ja vuorten perustukset horjuivat Herran vihan edessä, ja tuli suitsui hänen suustaan, ja musta pilvi oli hänen jalkainsa alla.
Sydän, mieli vain, pidä ennallaan, mut jos sua vielä muut käy mieronkoiraksi kutsumaan, vedä miekkas ja vastaa: huut!» Povi soturin nuoren, kuin holvi vaan, oli tyynnä se kestänyt; toki näit, hänen nää sanat kuullessaan, syvält' että se järkkyi nyt. Elinpäivänä riemua ollut ei hän maistanut varkainkaan; elon kylmyys kyynelet varhain vei jo pois hänen poskeltaan.
Kun sulloutui he vasten porttia Ja survoivat kuin oinaat toisiaan, Niin vavahtivat pielet porttien, Ja alta muurin järkkyi perustus, Perustus järkkyi, torni, muuri horjui; Ne horjuivat ja maahan sortuivat, Ja tuhansia, joita miekan terä Viel' oli säästänyt, jäi niiden alle; He saivat siinä surman surkeimman. Sa, Sameri, voit kertomusta jatkaa!
Jumalani, vuoreni, jonka turviin pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni... Silloin maa vapisi ja järkkyi, vuorten perustukset horjuivat; ne vapisivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsui hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, salamoita kirnusi hänestä. Hän taivutti taivaan ja astui alas, musta pilvi jalkain alla.
Ja ma, ken maannut vuotta viisisataa täss' olen vaivassa, nyt vasta tunsin tyyssijaan parempahan tahdon vapaan. Siks tunsit, että järkkyi maa, ja Herraa ylisti kautta vuoren sielut hurskaat, hän että heidät pian kutsuis kotiin.» Näin hän; ja koska janon mukaan juoman on nautinto, en sanoa ma saata, se mulle minkä teki mielihyvän.
Virkki ja kulmia Zeus sysitummia nyökkäsi, silloin suortuvat taivahiset alas vyöryi, valtiasotsaa 529 kaartaen kuolematonta, ja järkkyi suuri Olympos. Noin piti neuvoa nuo sekä erkani taas. Thetis astui rientäen koiheleästä Olympost' aaltojen alhoon, Zeus kotilinnalleen; salin istuimilt' ikivallat taattoa vastaan nousivat kaikk', ei tohtinut kenkään vartoa paikallaan, joka ainoa vastahan joutui.
Päivän Sana
Muut Etsivät