United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensimmäisessä talossa oli emäntä kotona ja kirnusi voita. Musta Jaana otettiin ystävällisesti vastaan, suljettiin hetkiseksi maitohuoneeseen ja kun hän lähti pois, oli hänellä pari uusia sukkia mytyssään, ja monet hartaat kiitokset seurasivat häntä. Toisessa talossa oli parinkymmenen vanha tyttö kotona pieniä lapsia kaitsemassa.
Jumalani, vuoreni, jonka turviin pakenen, kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni... Silloin maa vapisi ja järkkyi, vuorten perustukset horjuivat; ne vapisivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsui hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustaan, salamoita kirnusi hänestä. Hän taivutti taivaan ja astui alas, musta pilvi jalkain alla.
Reeta noikkasi vielä Salovaaran tytöille ja läksi. Rautio hyppeli vähän levottomana, mutta Mauri piteli sitä suupielistä, ja Reeta pääsi onnellisesti kääseihin. Mauri hyppäsi hänen viereensä ja sitte ajettiin kotia. Oli lauantaipäivä. Reeta hyöri taas talouden toimissaan. Kyökissä hän kirnusi, että posket punottivat.
Mutta kotimatkalla hän ajatteli tarkemmin asiata ja tuli lopulta vakuutetuksi siitä, että rouva oli oikeassa. Kun hän astui tupaan, seisoi Liisa uunin ääressä laittamassa ruokaa, Miina kirnusi voita ja pikku Tiina nukkui sängyssä. Isä ja pojat olivat metsässä. Molemmat tytöt katselivat uteliaina äitiä, kun hän pani huivinsa arkkuun ja otti esiin rukkinsa.
Suden akka orren alla kirnusi kesäistä voita kultaisessa kirnusessa männällä hopehisella työntyvi sisähän seppo, yli kynnyksen kysyvi: »Oisiko talossa tässä työtä tehdä tyhjän miehen?» Akka kiljas, kirnu kaatui, lapset parkasi pahasti, ukko uunilta tomahti koivuhalko kainalossa: »Ken olet kurja mieronkierto mikä mies, mitä sukua?» Sanoi seppo Ilmarinen: »En tiedä sukuni tietä, en isoa, en emoa, tuolla honkien humussa synnyin mä sysimäellä etsisin elosijoa, asuinpaikkoa anoisin.» »Ei ole talossa tässä suurusta suvuttomalle, tokko erkanet, elikkä !» Läksi seppo läylimielin kangasta kävelemähän, emoansa etsimähän, tietämään sukunsa tietä; suupieltä suru vetävi, murhe mieltä mustentavi.
Ja nuori emäntä hyöri kyökissä patojensa luona ja maitokammarissa maitoa mittaamassa ja kermomassa. Voita hän kirnusi ja osasi asettaa sitä lautaselle niin kauniisti, että Maurikin vähän naurahti, sanoen: "Joko nyt voikin rupeaa ruusuja kukkimaan ." Riihellekkin Reeta olisi tahtonut mennä, mutta Mauri ei antanut.