Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kaks askeltansa astunut jo oli yö siinä, missä oli paikka meidän, ja kolmannen jo siivet siirtyi alas. Ma, jossa Aadam vielä jäljell' oli, nukahdin silloin ruohikolle, minne olimme kaikki viisi istunehet. Ol' hetki, jolloin aamun suussa alkaa jo pääsky laulaa murhevirsiänsä ehk' ensi tuskiensa muiston vuoksi;
LUCIUS. Tää näky noinko syvän haavan lyö, Ja sentään inhottu ei elo väisty! Elolle elon nimen kuolo jättää, Kun muut' ei jäljell' elosta kuin henki! MARCUS. Ah, syddn-parka, lohduton on muiskus: Jäävettä ryytyneelle madolle! TITUS. Oi, milloin päättyykään tää kauhun uni! MARCUS. Hyvästi, mairittelu! Kuole, Titus!
Työ lopuss' on, Maa teidän on, Sigismund meidät hylkäs. Siis paras mun, kun astun kuolemaan. Tok' armahtakaa pientä joukkoa, Mi jäljell' on mun lippukunnastani. Mun oli käsky, miehuus oli heidän. Ja isänmaata jos te rakastatte, Sen hyväks säästäkää sen jalot miehet. Teit' armahdin ma kerran, silloin sanoin: Voi sitä, joka tämän armon rikkoo, Ma palajan ja poiss' on silloin sääli.
Mut ei kevät kestä, ei kukkeus jää, Lotan jäänyt ei liioinkaan: erin kolmin herkesi hempeys tää, meni kolmannes kertanaan. Erän ensi talvi se saaliiks saa, pian tullut ja pitkä niin, erän toisen ens' suvi sorruttaa tulipoutihin polttaviin. Ja kolmas, vielä mi jäljell' ois, myös jouti jo mennä kai; se kyynelvirtoihin vieri pois, kun Svärd verisurman sai.
Jos viitsis aina samaa piiriä vääntää, Niin kuin hän itse mylly-rämässään, Siit' oisi ukko hyvillään, Etenki kiitokset jos hälle siitä sääntää. PROKTOFANTASMISTI. Tääll' ootte vielä! Onhan hirveää! Olenhan valoa luonut, pois siis hälvetkää! Vaan ei nuo Lemmot huoli säädelmistä. Ma viisas oon mutt' aaveet Tegelistä Ei haihdu. Paljo taikaa loin ma ulos, Mutt' ompa vielä jäljell' aika tulos.
LUCIUS. Isä ja herra, roomalainen tapa On suoritettu: silvottu Alarbus; Sisukset vireill' uhritulta pitää, Jok' ilmaa höystää niinkuin suitsutus. Nyt jäljell' on vain veljet haudata Ja riemuin heitä tervehtiä Roomaan. TITUS. Se tehkää! Rauhassa maatkaa, Rooman parhaat urhot, Maailman muutteista ja murheist' erin!
Vaan on onnellakin raja, voitto väistää voittajaa, ratsuinensa ratsastaja kenttään kellahtaa. Taistelee, vaikk' ei se auta, maassa vielä mies, vaikka neljän peitsen rauta hälle turmaa ties. Aukee suu jo tuiman surman, jäljell' on vain tuokio. Kenpä enää torjuu turman? Siin' on Luoti jo! Surmaajat hän kohta suistaa irti veikostaan; ken nyt kaatunutta muistaa, taas kun taistellaan?
Vihdoin jäljell' ol' vain joukon päämies. Tuonpa vyötäisiin nyt Tuomas tarttui, Mursi rikki rinnan, särki seljän, Jotta kahda taittuen hän kaatui; Sitte kaatuneelta pään hän katkas, Surren veljen pään myös ovelt' otti, Vihdoin haavoist' uuvuksissa, ehkä Keveemmällä mielin kotiin kääntyi. Puoliyö jo peitti maan, kun Tuomas, Kuivin suonin, pääsi isän majaan.
Hoi, juokse, katso, Jukka kulta, sie, mitenkä takapuolen laita lie!» Ja hätään juoksi vanha renki Jukka: »Voi herra, hullumpi on täällä hukka, edessä vielä lieve jäljell' ois, repale tässä vaan, ja päärme pois.» Nyt Törne julmistui »Sen mokomakin, noin ampuu aivan tärviölle takin, mi päivää toista tuskin päällä lie! Päin, pojat! Nyt sen pirun piru vie!» HEIN
Lehväsen näin toisen perään Neito nyppii kukastaan, Yks on lehti jäljell' enään... Totta...! Kultaniko saan?... Taivas aukee, Pelko raukee, Rinnan täyttää toivo vaan! Hälläpyörä 30/9 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. Vv. 1873-1908. Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan, Sieltä sä löydät, mitä etsit täältä, Rientosi palkan: sovitusta, rauhaa Saavutat viimein.
Päivän Sana
Muut Etsivät