United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos viitsis aina samaa piiriä vääntää, Niin kuin hän itse mylly-rämässään, Siit' oisi ukko hyvillään, Etenki kiitokset jos hälle siitä sääntää. PROKTOFANTASMISTI. Tääll' ootte vielä! Onhan hirveää! Olenhan valoa luonut, pois siis hälvetkää! Vaan ei nuo Lemmot huoli säädelmistä. Ma viisas oon mutt' aaveet Tegelistä Ei haihdu. Paljo taikaa loin ma ulos, Mutt' ompa vielä jäljell' aika tulos.
Olin orjana Wirossa, Paimenna pahalla maalla, Tuollai lepytin lemmot, Pehmitin pakanan mielen, Tuomahan tupahan viinat, Joka aamu antamahan. Mitäpä palkaksi minulle Vuoen orjana ololta? Oinas minulle annettihin, Tuonki pukkihin vajehin. Tuo pukki pahan-tapainen, Ei piätä pienet aiat; Otin hengen heinänpäällä, Kulkun ruoholla kuristin.
Muinen söivät Mustilaiset Piipun pohjia poloiset, Konnat suuhunsa kosivat, Karetsia saamitsivat, Siitä ottivat opiksi, Suomen miehet mielityöksi, Jotta jo nykyinen kansa, Kaikki katsovat musikat, Nuoret miehet naimattomat, Pojat puoliparrattomat, Huuliansa huuhtelevat, Paian hiemalla hosuvat. Ei lemmot leposialle, Vuotehellenkaan väräy, Kun ei poskessa poroa, Suussa tuhkia tupakan.
Pahantekoja tuntui olevan epäilyttävän paljo ja hän jo epäili: »Kun nuo lemmot eivät olisi valehdelleet meidän päähämme!... Mene niitä tiedä tuntemattomia vieraitamiehiä.» Sitä epäili Anttikin ja arveli: »Omat vieraatmiehet ne pitäisi varata näin kaupunkiin lähtiessä.»
Ei siinä paljon sanoja tuhlattu, eikä heidän silmistänsäkään suuresti voitu lukea sitä ystävyyttä, joka jo monta vuotta oli toinen toiseen sitonut. Useimmat sanat, mitkä käytettiin, olivat kirouksia. Kapteenin silmäilykset olivat kiinitetyt kauppiaan raha-arkkuun, sill'aikaa kun hän kuunteli ystävänsä ilmoituksia. "Nyt ovat kaikki lemmot ja hiidet yhtyneet meitä vastaan" alkoi kauppias.
Lapin lemmot pudistavat, veret on villinnyt salaisesti murhattu murhaajaltaan... Silloin hyppää nuoransa katkaissut koira Saran silmille surkeasti ulvahtaen ja irtauttaa kädet loihditusta keihäästä. Mutta ei ole lumous luotu Saran veristä, ei kosto vielä kouraansa hellittänyt. Hän hoipertelee suksilleen ja hiihtää järven päähän koira ulvoo yhä surkeasti saaresta.
KAUNOTAR. No herjetkää jo vaivaamasta torallanne! PROKTOFANTASMISTI. Sen sanon, henget, vasten naamojanne: En hengen sortovaltaa siedä; Mun henken' ei sitä johtaa tiedä. Tän' yönä näen mä turhaan kyllä koitan; Vaan ennenkuin ma pääni kallistan, Teen tästä vielä aika jupakan, Ja totta maar! ma runojat ja lemmot voitan.