Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Virkkaen näin meni taas, hänet jätti, ja jäi uros yksin, mieless' aivoitus, joka ei toki täyttyvä ollut. Valtaavansa hän Troian näät sinä päivänä luuli, tiennyt mieletön ei, mikä Zeun oli neuvo ja hanke. Tuskaa, voihkett' aikoi näät tuta vielä hän antaa iliolaisten, akhaijeinkin taas ankarin taistoin.
Istuivat Priamos ja Thymoites, Panthoos, Lampos siellä ja myös Klytios, Hiketaon, heimoa Areen, Ukalegon, Antenor, miest' älyneuvoa kaksi; portin korvall' istuivat he nyt siell', isät kansan, taistelemaan ylen vanhat, vaan puhumaan oli oivat neuvostossa he; kuin puusirkat metsikön puussa liljanhentoa sirkuttain sirinäänsä, he siellä torniss' istui, nuo isät, kaitsijat iliolaisten.
Mieli jo tyrmistyi ajomiehelt' entinen, aimo, alt' ei kätten surmaisten edes orheja kääntää pois pakosalle hän ehtinyt, vaan hänt' uumihin iski keihääll' urhea Antilokhos; sopa vaskinen estää ei sitä voinut, vaan läpi vatsan tunkihe tutkain; voihkaten vaunuiltaan valioilta hän kenttähän vaipui. Ohjasi valjakon Antilokhos, jalon Nestorin poika, puolelt' iliolaisten akhaijein luo varusäärten.
Me jäämme taa kera Hektorin taistelemaan sekä iliolaisten, kaimaa kaks yht' urhoisaa; useastipa ennen seistiin vierekkäin me jo Areen raivoa vastaan." Virkki, ja vainajan nuo käsivarsin nostivat vankoin koht' ylös maasta; mut Ilionin väki kinterehillä kiljui nähdessään sitä kantavan pois jo akhaijein.
Pääst' ei Kebrioneen käsi Hektorin päästänyt irti, jalkaa Patroklos veti taas; väkevästi jo muutkin taisteli vastakkain, kera iliolaisten akhaijit.
Mut viipynyt silloin Hektorkaan seass' ei sopavankkojen iliolaisten, vaan kuin välkkyvä kotka, jok' iskee lintujen parveen, virran vierilt' einettään ne kun etsivät maasta, hanhet, kurjetkin sekä joutsenet kaartuvakaulat: keuloja tummia kohtipa noin nyt tuimana Hektor karkasi rynnistäin: kädell' urhoa valtahisella eespäin työnteli Zeus sekä intoon sai väen muunkin.
Siis kera käy asemelskeeseen; hänt' aika on auttaa. Kunp' ei kohtais vain kova onni, kun jäi uros yksin iliolaisten keskeen ois kato meille se karvas!" Virkki ja riensi jo kohti, ja seurasi sankari aimo.
Käskeös suoria kamppailuun hiuskaunot akhaijit joutuin kaikki; jo kaatava hän katulaajan on Troian; eivät kauemmin nyt siit' ikivallat Olympon riitele, yht' ovat mieltä; jo heidät kaikki on Here kääntänyt puolelleen, tuho eessä on iliolaisten."
Meillähän mieless' on kuin eilinen päivä ja toinen, vahvistaa todeks sen kukin voitte te, ken manatarten viemätön vielä on: Auliiseen kun laivat akhaijein turmaks yhtyivät Priamon sekä iliolaisten, piiriin ympäri lähteen kun pyhät alttarit tehtiin, uhkeat uhrattiin satauhrit taivahisille alla plataanin kaunoisen, suloveen solinassa, niin iso ennepä nähtiin: kyy veriruskeaselkä itse Olympon Zeun oma ilmaannuttama hirmu, liukui alttarin alt', ylös ammahtain ikipuuhun.
Hektor vainosi häntä, mut itsepä sai sopahansa iskun peitsest' Idomeneun, povinäppylän seutuun; vaan terä katkesi varrestaan iloks iliolaisten.
Päivän Sana
Muut Etsivät