Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Tuota ... niin, en minä mene, ja niinhän me päätimmekin. Entäs sinä?" "Jaa niin, minäkö?" "Niin, sinä." "En minäkään mene, muistanhan minäkin päätöksemme." Kumpikin tunsi sanomattoman helpoituksen: nythän sopii kainostumatta tehdä mieliksi musta- tai sinisilmäiselle, joka sanoo: "kultaseni" tahi huokaa: ah!
Vain aavistus eräästä äänestä merestä, joka huokaa. Hän käänsi katseensa pikku Mariaan lapseen, joka makasi hänen vuoteessaan turvallisena, kuin lepäisi meren sylissä. Hänen luonaan se nyt on. Onko hän meri? Kuka ja mikä hän on? Mitä lienee aamulla tulossa, mitä tuo mukanaan päivä? Kuinka hän koskaan voisi täältä päästä? Kuinka voisi kuvitella tänne jäävänsä?
TYYNI LEANDER. Ei, ei, niillä oli jotain omia asioita. Tulevat milloin sattuu! Jos ihminen on vallesmanni niin hän ei saisi edes syödä rauhassa! Huokaa: Mutta minä vielä siitä koirasta... Eikö ole ihmeellistä, ettei maailmassa voi olla pienintäkään iloa, johon ei aina sekaantuisi jotain surullista. Sen olen niin varmaan huomannut. Pankaa pomeranssi-viinaa eikä tuota. VANHA-LIISA muuttaa pullot.
Etköstä huokaa! Etköstä huokaa, oi suomenkansa, sillä Herran Jerusalemiksi sinä sen ihanan ja pyhän Beliaalin kaupunkisi uskon avulla rakensit. Tiilistä ja rauta-petoonista ja saven ja sementin sekoituksesta sinä sen rakensit ja pystytit sinne lyhty tolpat ja telefoonitolpat, niinkuin suorat seedripatsaat Siionissa.
Viskaa lääkkehistä rahan, hoippuu Hurtta yöhön mustaan; tuntee painavaksi pahan, turhaan anoo armahdustaan. Kaksi pitkää vuotta vierii. Simo Hurtta harmentuvi. Vitkaan kuut ja viikot kierii, haihtuu talvi, vaihtuu suvi. Vaan ei vaihdu aika vainon, kuulu kuningas on poissa, alla sodan, sorron painon huokaa korven kansa koissa.
Me uimme merta näin ristin rastin ain Hellaan kukkaisen aalloilt' asti. Mut Kypron rannoilla ruusut huokaa: Te kevään tähtemme meille tuokaa! Hän vaipui niin kuin illan tuuli, tuo ruskohuuli, yön uumeniin, Mut meren tyttäret tuulen teitä ne vierii, muista ei menneheitä, ei ihmiskyynelet koske meitä, ja vienot vierimme jällehen pois lakkalaineilla loistaen. Toinen kohtaus.
ja nousee tuiki typerryksissänsä ja katsoo, katsoessaan huokaa, tuskan tuon kärsimänsä vielä vanki ollen; niin näytti syntinen tuo noustuansa. Oi, oikeutta Jumalan, kuink' olet sa ankara ja kuinka kostos iskee! Nyt Opas kysyi hältä, ken hän oli. »Tipahdin», vastasi hän, »hetki sitten Toskanan maasta tähän kuiluun kolkkoon.
Mutta lempeni sen yksin Suomi, Suomen impi saa! Nukutko, nuorukainen, viel' unta sikeää, Vaikk' isänmaasi huokaa huolten alla? Nukutko, ilmapuntar' vaikk' ilmaa synkeää Viel' ennustaa ja läsnä liikkuu halla? Nukutko, nuori polvi, työn kalliin ai'an pois? Nukutko, mieli valpas vaikk' kullankallis ois?
Huokaa Hurtta murtuvana: »Siis on tullut turmioni!» Vastaa tyttö valkeana: »Koitti kerran kohtaloni; vaikeasta vaikeampaan kanssas käydä tahdon iki, haikeasta haikeampaan, kussa kuolo liikkuu liki.» Painaa Hurtta päänsä, kuiskaa: »Siispä vihki meidät Surma! Tuonen tässä hunnut huiskaa eikä hetken helppo hurraa.
Arkadj Petrovitsj Jemeljanoff tekee äkkinäisen laskelman. Satatuhatta vankia viruu Venäjän vankiloissa. Kansa huokaa Jaappanin sodan tuottamien tuskien alla. Ensi duuma on hajoitettu. Matruusit ovat tyytymättömiä, niin myös suuri osa tykkiväkeä. "Slava" ja "Cesarevitsj" tulevat avuksi. Ei hätää. Hyveen täytyy voittaa – muuten olisi elämä mielipuolien naamiohuvia.
Päivän Sana
Muut Etsivät