Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Te tuulten juhlavirttä synnyitte laulamaan, saleina loistollisna soitollen kaikumaan. Näin ylhäinen ain' oisin, kun voisin." Vaan paimen huiluhuuli polulla soitti noin: "Kuin raittis kevättuuli, vapaana laulaa voin: Kun kuuset huokaa, silloin hartaammin laulelen, ja myrskyll' entis-aikain murheita muistelen.
"Onhan sulla kolme koriata miekkaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Siskosi lunastimeksi." "Eipä sisko raukka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras sota-aika. Ennen luovun siskostani Kun parahasta miekastani; Sisaren minä toisen saan, Vaan en saane miekkaa." Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa.
Se mies, joka syvimpään huokaa!» Tytöt nauroivat, vaan Viion leski muistutti vakavasti, ettei ollut aikaa enää Liisalla leikin tekoon. »Ei, ei leikintekoa. Mutta antakaa minä pikkuisen itkaisen, sitä vartenhan minä tulin, vaan en ole saanut rääpyä alkaa.» Liisa samassa lensi kuin poukka Viion lesken eteen, laskeusi polvilleen ja hautasi kasvonsa hänen syliinsä.
Kylmä yltyy. Tähtein valo Syttyy taivahalle jo, Leimuelee pohjanpalo, Huokaa synkkä hongisto. Kohta aamun koittehessa
Olisihan silloin Kaikkivaltiaankin pitänyt olla liian tunteellinen, kun Hän loi ihmiset ja luonnon keskenäiseen yhteyteen ja samoin Paavalinkin, kun hän kirjoitti, että koko luonto huokaa vapautta. Mutta täällä tulee jo vähän kylmä ja pimeä, ja te sanoitte, että teillä olisi kiire kotiin. Ehkä olisi sentähden parasta, että jo ajattelisimme paluumatkaamme."
Illan tullen ja yön pitkän synkällä merellä voihkaa ja huokaa. Merelläkö vain? Mutta aamu on taas tyven ja ihana. On taas ihana aamu, suloisin sunnuntai, yksi tämän elinaikani kauneimman kesän monia samanlaisia. Olemme lähteneet sunnuntaipurjehdukselle.
Laulu sanoo: »Joka impi huokaa puoleen Herran; Jos omani ois Nils Lykke kerran!» Entä *hän* ? Elina Gyldenlöve minut pelastaa! VIIDES N
Anja Jaakon povella kuin kuollut joutsen makaa. »Mun on vilu», virkahtaa nyt Anja vienoin äänin, katsoin ylös kantajaan, »ja pahoin riippuu pääni». Sade suhuu taivahalta, märkä metsä huokaa Jaakko seisahtaa kuin kivi, lausuu: »Anteeks suokaa!» Huudot yössä kaikuvat: »Halloo! Täss' ovat jäljet. Tännepäin! Nyt murhamiest' ei auta armot, eljet!»
Ja viimeisen palasensa Jo jakoi hän koirineen; Niin ristihin liitti sormet Ja vaipui vuoteelleen. Oi, astu jo ihmisjalka! Ei; pakkanen paukahtaa. Soi, lempeä ihmiskieli! Ei; koirapa haukahtaa. Niin sairas huokaa ja huokaa, Jo taukoo huokaus, Ja haikeastipa silloin Soi koiran ulvahdus. Pien' ikkuna päivän päästää Nyt kasvoihin ryppyisiin: Suu jäykkänä auk' on, paiste Käy jäisihin valkuisiin.
»Siinä keidas», huokaa Tokko, nyt kuin tomumaja tämä sekin maailman hävittämä! Pyhäkoulu paras, vaikka kaikenlaisten tanssipaikka, harhaan menneen hellä maja, maan tie-varkaan rahapaja, koti armas köyhän, jossa harmonikan halpa ilo, päreliekin pieni kilo lisäs kiimaa untelossa. Sadat naitti vanha palkki, sadat juotti vieno kalkki, paras paloviina Turun, paras pappi sydänsurun....
Päivän Sana
Muut Etsivät