United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ja kaikui kauttaaltaan tuon kurjan tuskaa, niin että elävältä tuntui aivan ja kärsivältä kuva kuparinen; noin liekin ääniks, sähinäksi tulen sulivat ensin sanat surulliset kuin tietä, väylää löytämättä. Sitten kun olivat ne liekin päähän päässeet sen saaden samaan väreilyyn, min niille nielussa antanut ol' ihmiskieli,
ja kaikui kauttaaltaan tuon kurjan tuskaa, niin että elävältä tuntui aivan ja kärsivältä kuva kuparinen; noin liekin ääniks, sähinäksi tulen sulivat ensin sanat surulliset kuin tietä, väylää löytämättä. Sitten kun olivat ne liekin päähän päässeet sen saaden samaan väreilyyn, min niille nielussa antanut ol' ihmiskieli,
Niin korkea on näiden Enkelien luku ja aste, ettei ihmiskieli, ei mieli koskaan sinne saakka pääse. Ja jos sa muistat, mitä Daniel kertoo, sa näet, ettei tuhansissa hänen lukua myöskään ole määrättyä. Säteilee kaikkein yli Alku-valo ja heihin virtaa eri tavoin, niinkuin he eri laaduin ovat yhdistetyt.
Niin on meidän uskomme kuolemattomasta olemisesta kukaan ei voi asettaa näitä pyhiä ajatuksia järjestelmään kukaan ei voi tutkia niitä lakeja, joiden mukaan ne tulevat ja menevät ja kuitenkin ovat ne kokonainen rakennus äänettömiä ajatuksia aatteita, joita ei mikään ihmiskieli voi lausua.
Niin korkea on näiden Enkelien luku ja aste, ettei ihmiskieli, ei mieli koskaan sinne saakka pääse. Ja jos sa muistat, mitä Daniel kertoo, sa näet, ettei tuhansissa hänen lukua myöskään ole määrättyä. Säteilee kaikkein yli Alku-valo ja heihin virtaa eri tavoin, niinkuin he eri laaduin ovat yhdistetyt.
Ja viimeisen palasensa Jo jakoi hän koirineen; Niin ristihin liitti sormet Ja vaipui vuoteelleen. Oi, astu jo ihmisjalka! Ei; pakkanen paukahtaa. Soi, lempeä ihmiskieli! Ei; koirapa haukahtaa. Niin sairas huokaa ja huokaa, Jo taukoo huokaus, Ja haikeastipa silloin Soi koiran ulvahdus. Pien' ikkuna päivän päästää Nyt kasvoihin ryppyisiin: Suu jäykkänä auk' on, paiste Käy jäisihin valkuisiin.
Mutta tuo paatunut Hellsbergin rouva kulki yhtä rauhallisena omaa tietään; hän tunsi, että kaunis laulu tai ihana sävelkappale oli myös Jumalan lahja sielun ylentämiseksi, joskus kenties vaikuttavampi kuin köyhähenkinen selitys suuresta, ihanasta jumalan sanasta, jota selittämään jok'ainoa ihmiskieli on liian heikko.
Enempää en sano. Voi kaupunkia, voi meitä kaikkia ja voi minua! Ei saata ihmiskieli kuvata, miltä Roomassa nyt näyttää. Ihmiset häviävät liekkeihin tai surmaavat toisensa tungoksessa... Rooman loppu on tullut!..." Ja taas hän puhkesi valittamaan: "Voi kaupunkia ja voi meitä!" Mutta Vinitius heittäytyi hevosen selkään ja läksi ajamaan Via Appiaa.