Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Ja jos hän rupeaa saarnaamaan, niin kyllä minä nyt tukkean hänen suunsa. Tiedän enemmän kuin hän. Tulee takaisin. Siinähän sinä olet. Mitä luet sinä? Strindbergin viimeistä teosta. Huokaa. Aili! Niinkö vähän lukua pidät enää tahdostani. Siksi ett'et ole terve, ja saat menetellä mielesi mukaan, käytät väärin vapauttasi.
OLLI. Sanna! SANNA. Mikä on? OLLI. Vallesmanniin. Noh, kiiruusti nyt! Mitäpä siellä minulla juuri tehdään? ROINILA. Totta sinun tulla pitää. Kuinkas muuten. Menkää edellä, tulemmahan sitten jäljessä, kun olen tässä ensin vähän aikaa levännyt. OLLI. Eihän sinne pitkä matka ole. Lähde nyt vaan ja huokaa siellä sitten! SANNA. Tuopa vasta kiusan kappale on. Yhtä ja toista.
Huoneessaan Tintagelissa Isolde Vaaleahius huokaa ja ikävöi Tristania. Ijäti rakastaa häntä, siinä hänen ainoa ajatuksensa ja toivonsa. Tristanissa on koko hänen sielunsa kaipaus ja kahteen pitkään vuoteen ei hän ole kuullut mitään hänestä. Missä hän on? Missä maassa? Elääkö hän edes? Huoneessaan istuu Isolde Vaaleahius ja laulaa surullista rakkaudenlaulua.
Tule pois! tule, pieno, Yö huokaa, ja tuoksuu tieno, Ja kuiskii kielot haan! Tule pois! Tule, kullannuppuni vaan" He hiipii, poika ja tytti, Sivu kasken, miss' sauhus rinne, Haan tuoksuhun sinne. Oi, miks miten sytti Sun rintasi pikku tytti, Sa uljas raataja, sie! Oi, miks Olen kullannuppusi mie!
Kävimme saattajamme varman kanssa nyt äärtä tulipuna-kuuman kiehun, min keskeltä nous huudot keitettyjen. Näin kansaa, joka kulmiin saakka kastuu. Kentauri suuri sanoi: »Valtiaita he ovat, tahraamia veren, ryöstön. He siellä huokaa vääryyttensä vuoksi: niin Aleksander kuin Dionysius julma, Sisilialle joka tuskaa tuotti.
ja nousee tuiki typerryksissänsä ja katsoo, katsoessaan huokaa, tuskan tuon kärsimänsä vielä vanki ollen; niin näytti syntinen tuo noustuansa. Oi, oikeutta Jumalan, kuink' olet sa ankara ja kuinka kostos iskee! Nyt Opas kysyi hältä, ken hän oli. »Tipahdin», vastasi hän, »hetki sitten Toskanan maasta tähän kuiluun kolkkoon.
Seiso vain alallasi niinkuin tuomittu pahantekijä ja pyydä ja huokaa joka hetki: »Missä olet, Herra, minun armonantajani, katso minun puoleeni, sillä Sinulla on valta armahtaa ja Sinulla valta kadottaa?» Elä epäile armon saantia, sillä Jumala kyllä pitää puheensa, mutta kuitenkin aina ikävöitse Herran läsnäoloa ja hänen vakuutustansa armotilastasi.
Nyt herras vuoteessaan sua muistelee, Ja mua; huokaa, ottaa hansikkaani Ja siihen hellät muistomuiskut painaa, Kuin minä sinuun. Ei, sit' älä vie! Ken ottaa sen, se ottaa sydämmeni. DIOMEDES. Sydämmes sain jo, tämä seuraa myötä. TROILUS. Lupasin olla tyyni. CRESSIDA. Ei, Diomedes, tuota sin' et saa; Jotakin muuta annan. DIOMEDES. Tahdon tuon. Se kenen oli? CRESSIDA. Sitä älä kysy.
"O! Jumala, Jumala!" huokaa Sally. "Mitä saatan minä sanoa? mitä tehdä?
Ennen luovun tyttärestä Ennenkun paraasta laivastani; Tyttären minä toisen saan, Vaan en saane laivaa." Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi maammo matkaa Pitkin meren rantaa. "Oi oi, oi oi, maammoseni, Lunasta minua poies!" "Millä sinun lunastan?" "Onhan sulia kolme koriata lehmää; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Itseni lunastimeksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät