Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
»Mitä laulat, sa laulaja?» »Laulan kuoleman kulkua poikki vetten ja poikki maiden, halki haaveiden autuaiden kuuletko kuoma, miten hiljaist' on keskellä hautain?» Katsoin ma hulluhun laulajaan. »Mitä kallista sulta on kuollutkaan? Miksi istut kuin peikko yksin? Mahtunemme me vieretyksin virren työlle » niin hiljaist' on keskellä hautain. Katsahti laulaja minuhun: »Lapsesta asti jo tunsin sun.
Näin minä lumisen kirkkomaan, ristejä silmänkantaman päähän. Oli kuin sieluni käynyt ois jäähän hirmuinen valkeus! niin hiljaist' on keskellä hautain. Risti ristiltä kuljin ma, luin minä kirjoituksia, tuossa outo ja tässä tuttu, kerjäläinen ja silkkinuttu, kaikki jo multaa niin hiljaist' on keskellä hautain. Vait! Kas, laulua yössä soi! Hautojen kesken ken laulaa voi?
Suviyössä, mi tuoksuu ja värjyy, Veet kultahan sulautuu; Se lekkuu lännessä päivä Ja idässä kuultaa kuu. Niin hiljaist' on ja tyyntä! Ja koskien alla veet Ne ahtaassa piirissä viipyy, Mut siinä on syvenneet. JA KUN SA NYT OLET YST
Virsta vettä soudettiin ja toinen maata tultiin, kolmannella kohottiin ja vuoren alla oltiin. Nousi suosta suuri kulju niinkuin jättikirkko, peninkulman juuret maassa, pilvein päällä nirkko. Näkyi sinne maailmoita: erämaata sankkaa, suota, suurta rimpeä ja havumetsää vankkaa. Kivesjärvi piennä niinkuin lampi alla päilyi. Päivä laski. Laaksomailla terhen hieno häilyi. Hiljaist' oli kuin haudassa.
Ken konna tään on tehnyt? CASSIO. Tuoss' on, luulen, Lähellä yksi, jok' ei pakoon päässyt. JAGO. Kavalat konnat! Avuksi tänne! RODRIGO. Auttakaa mua tässä! CASSIO. Siin' yks on. JAGO. Salamurhaaja! Sa konna! RODRIGO. Kirottu Jago! Verikoira! Oo, oo, oo! JAGO. Vai pimeässä ihmisiä murhaat! Miss' on ne verirosvot? Voi, kuin hiljaist' On kaikki kaupungissa! Murhaa! Murhaa! Mitk' aikeet teillä?
Väki, kuormat kuntoon vielä ennen yötä, etelään tie reipas ensi koiton myötä!» Kaikk' on tehty, yö on, rauhass' uinutaan, nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, rauhaa tuvass' ei hän saanut ahtahassa. Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää; koitteen juova vain, jos katsoit itää kohti, metsän latvoilla jo vaaleana hohti.
Laulaako kuolema kullallensa, syksykö valkeelle vaimollensa, Talvettarelle niin hiljaist' on keskellä hautain. Kohden laulua kuljin ma. Ken oli kumma laulaja? Näin minä miehen yksinäisen istuvan juurella ristin jäisen, polvilla kannel niin hiljaist' on keskellä hautain.
Vihmoivat hiljaist' armoa Syntejään sureville, Kuin kesäpäivin sadetta Kuiville kukkasille. Oi, anna, taivas, sadetta Sieluille janooville Ja pisaroitse armoa Suurille syntisille!
Miksi hoiput sa hautojen päällä? Tiedän, on armain aikas jo täällä, kummitus olet » niin hiljaist' on keskellä hautain. Tartuin päähäni tuskissain. oman ma ääneni kuulin vain, ristit, haudat mun silmistä haihtui, valkeus pilkkopimeäksi vaihtui, murheeni muistin niin hirmuist' on keskellä hautain. En enää pelkää.
Päivän Sana
Muut Etsivät