Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
CONSTANCE. Sana vielä: Tuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi, Vaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut Tään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii Tuon sijassa ja hänen synneistään, Vääryyttä kärsii vääryydestä vaimon, Mi häness' omaa itseänsä vitsoo. Näin kaikki kosto tätä lasta kohtaa, Tuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle! ELEONORA. Viimeisen tahdon näytän, suulas herja.
Ottipa kissan kiiruhusti, Tarttuupi takajaloista, Siinä hirtti hiiren syöjän, Pani pirtin lämmitessä Leivän sisähän leviän. Rupes estähän emäntä, Ett'eipä isäntä saisi Kattia kakun sisähän Panna paljaan karvan kanssa. Emäntä isännällensä Sanoopi sanalla tällä: "Kosk' on herja herjennynnä, Naaraskissa naukumasta, Niin nyljen nahattomaksi, Siitäpä tulisit sievät, Turkin puuhkat pulskiammat."
Rupes estähän emäntä: »Kosk' on herja herjennynnä, Naaraskissa naukumasta, Niin nyljen nahattomaksi, Siitäpä tulisi sievät, Turkin puuhkat pulskiammat.»
Näin sanat siivekkäät jopa lausui sankari hälle: "Taas, tytär aigiinkantaja-Zeun, sinä miks olet tullut? Vai näkemään ylimielt' Agamemnonin, Atreun poian? Vaan minä sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta: röyhkeydestään hält' äkin mennyt herja on henki."
»Hyi!» jo piikain kielet kilkkaa, »tarinaa ei taida Jyrki, taikka taas hän herja pilkkaa: poishan tyttö parka pyrki, kauan huuti talvi-yössä: huurtehessa kutri kiilsi, puukko kirkas Hurtan vyössä, kassan kauniin poikki viilsi. Huomenelta sulho tuli, korjan kartanolta löysi, kassa kyyneleistä suli, tuli tuosta tuima köysi, saip' on sulhon jousen jänne; löip' on koston hetki kerta.
Liehakoitsemalla ja imartelemalla he sukeltavat suurten perhetten luottamukseen, hoitavat näitten asioita ja katselevat halveksien rehellisiä, vanhan-aikaisia Romalaisia." "Taisi häneltä mennä kaikki, mitä hänellä oli, tämän loven täyttämiseen", sanoi Cineas. "Ei suinkaan hänelle mitään jäänyt." "Oho, hänellä on yltäkyllin yltäkyllin. Eihän tuo herja liene suotta kauppavehkeinensä veijaillut.
Hiljankin saatiin mummo ja Kaisa istutetuiksi perään, ja kaikenlaisiin ryysyihin käärittyinä pantiin lapset heidän syliinsä. Jaakko itse hyppäsi sevipuolelle, nauskautti kerran ruoskalla hevosta, ja niin sitä lähdettiin. "Ei tuo herja edes vanhan tuttavuuden vuoksi antanut minulle osaa niistä nimismiehen rahoista", tuumaili Hevos-Mikko, "vaikka minähän hänelle kultasenkin hankin."
Minkä helkkyi heimon kannel, sen helkkyi suruja heimon, minkä kynti kansan aatra, kynti käärmehen-kähyjä, minkä kaikui naisten nauru, senp' on soi sopen himoja, min iski urosten miekka, sen teki salatihuja. Murahtivat muukalaiset, kansat outojen ovien: "Herja on heimo tuntureilla, suku kehno suonperillä! Orjaksi omansa, kellä mieltä ei vapahan miehen!" Löivät maahan maan-katalan.
»Sun paras ottaa onkin suunta toinen», hän vastas, nähdessään mun kyynelöivän, »jos päästä aiot erämaasta tästä. Näät juuri peto tuo, min vuoksi huudat, ei laske ketään tielle oikealle, vaan estää jokaista, sikskuin hän sortuu. Sen luonto on niin pahansuopa, häijy, ett'ei sen täyty himo herja koskaan, vaan syötyään se kaht' on nälkäisempi.
Mitä kuuluu? Mitä maksaa piikuus? Kuules, piikaseni, missä on Cressida-orpana? CRESSIDA. Hitolle senkin häijy setä-räivä! Mun tähän saitte, ja nyt ilkutte. PANDARUS. Mihin sain, mihin? Ole hyvä, sano: mihin, mihin olen sinut saanut? CRESSIDA. Hyi, senkin herja! Teiss' ei mitään hyvää; Ja ette sitä kärsi muissakaan. PANDARUS. Ha, ha! Voi, vaivaista raukkaa! Voi, kanaparkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät